21.12.2017
Vuoden viimeistä päivitystä viedään! Tämä on nyt kovin näyttelypainotteinen, mutta sää ei oikein ole sallinut kovin pitkiä lenkkejä metsään, kun on lähinnä satanut ja ollut muutenkin hyvin kosteata tuolla metsässä.
Pistäydyttiin tosiaankin Tampereella viikonloppu näytelmissä kennel Rangerin Katin kanssa. Minulla mukana oli Nuuk ja Katilla kishu Terttu. Mentiin Katille ja Jussille Nuukin kanssa jo perjantaina, josta sitten lähdettiin aamusta ajelemaan kohti Pirkanmaata. Pienen alkujähmeyden jälkeen Nuuk ihastui Terttuun (vai liekö toisinpäin) ja mattoja kurttaavat leikit oli taattu. Tästä löytyy video meidän Facebook-sivuilta. Lauantaina meillä oli tuomarina Markku Kipinä ja sunnuntaina Birte Scheel Tanskansta. Nuuk oli molempina päivinä ROP, sunnuntaina ei jääty ryhmiin. Lauantaina Terttu pääsi jatkoon ryhmissä, mutta sijoitusta ei valitettavasti tullut. Silti hieno suoritus ja siitä se pikkuhiljaa lähtee, kun tuomarit uskaltavat poimia jatkoon myös näitä vähän harvinaisempia rotuja.
Seuraava rutistus meillä olikin kolmipäiväisen Helsingin näyttelyt. Tultiin Helsinkiin jo torstaina, että kerkesin käydä vähän turisteilemassa. Näyttelyviikonlopun aloitti Helsingin Voittaja-näyttely perjantaina, jonne oli ilmoitettu neljä kaita. Tuomarina oli Saara Sampakoski. Nuukilla oli hieman huono päivä ja kiukkusi kehässä, joten ansaitusti paremmin käyttäytyvä valio uros vei tittelin itselleen. Nuuk kuitenkin sai erinomaisen ja SA:n ja oli täten PU2 ja sai vara-CACIB:n. Ife ei ole ollut kehässä sitten heinäkuun ja edellisestä sisänäyttelystäkin on aikaa jo tovi. Ife pääsi siis ensimmäistä kertaa kisaamaan veteraanitittelistä ja siksi sen Messariin ilmoitinkin. Mummu-koira täyttää siis JO yhdeksän (9) vuotta joulukuun lopussa! Ife käyttäytyi kehässä oikein mallikkaasti ja näytti oikein nauttivan saamastaan huomiosta ja liikkui upeasti häntä iloisesti heiluen. Ife sai erinomaisen eli pokkasi itselleen Helsingin Veteraani Voittaja 2017- tittelin! Tultiin vielä illasta ryhmäkehiin ja mummu esiintyi niin upeasti isossa BIS-veteraani kehässä, vaikka ei ennen ole tuollaisissa parrasvaloissa tai liveorkesterin tahtiin esiintynyt.
Lauantaina oli vuorossa Pohjoismaiden Voittaja-näyttely, jonne oli Matti Tuomiselle ilmoitettu viisi kaita. Nuuk oli selvästi aamusta vähän paremmalla fiiliksellä liikenteessä ja käyttäytyi oikein mallikkaasti kehässä voittaen valio urokset ja ollen ainoa uros, joka sai myös SA:n. Näin Nuuk voitti jo kolmannen kerran itselleen Pohjoismaiden Voittaja-tittelin. Ifen mielestä meidän tuomari oli hurjan pelottava eikä oikein halunnut antaa hänen koskea itseensä ja tuomari ei oikein muutenkaan tykännyt Ifen tyypistä, joten tuloksena erittäin hyvä. Lopulta Nuuk oli myös ROP, ryhmäkehissä käytiin vain heittämässä esittäytymiskierros. Huikean tasokkaassa ryhmässä jatkoon pääsi japanilaisista roduista shikoku, onnea Jenni ja Riina! Ryhmäkehiä oli kuvaamassa myös japanilainen TV-ryhmä, joka teki ohjelmaa kanavalleen ulkomailla asuvista japanilaisista harvinaisemmista koiraroduista (tästä lisää hieman myöhemmin). Lauantaina kehässä oli myös pentunäyttelyn puolella sijotusnarttuni Tora, joka aloitti näyttelyuransa varsin mallikkaasti ollen ROP-pentu. Dante ei valitettavasti päässyt osallistumaan, koska sillä oli kennelyskä. Ryhmäkehissä neitillä oli ollut hieman veto pois, onhan tuo pitkä päivä vasta 5 kk ikäiselle pennulle joten sieltä ei sijoitusta.
Viimeisenä oli vuorossa Voittaja-näyttely, jonne oli ilmoitettu neljä kaita saksalaiselle Klaus Strack:lle. Tuomari oli tarkka ja käytti selvästi aikaa koirien arvosteluun ja arvostelulipukkeet olivatkin täynnä tekstiä. Nuuk voitti sunnuntainakin urokset ja sai Voittaja 2017-tittelin. Ife jännitti tuomaria hieman, mutta rentoutui kuitenkin liikkeessä ja löytyi se iloisesti huiskuttava häntäkin sieltä. Ifekin sai lopulta erinomaisen ja vielä SA:n eli pääsi mukaan paras narttu kehään, jossa ansaitusti pihtikinttu jäi toiseksi. Kuitenkin Veterani Voittaja 2017-titteli sieltä mummolle tuli. Nuuk oli lopulta VSP ja hyvä niin, että päästiin aikaisin kotimatkalle. Pentunäyttelyn puolella Tora oli taas ROP-pentu kera mahtavan arvostelun. Ryhmäkehissä Tora pääsi vielä jatkoon, mutta ei sijoitusta tällä kertaa. Kuusi titteliä oli siis mahdollista viikonlopun aikana saada, joista kotiin tuotiin neljä joka on enemmän kuin odotin. Erityisesti Ifen ja Toran menestys kehissä lämmittää mieltä . Emme ole tänäkään vuonna olleet aktiivisia näyttelykävijöitä ja sama meno jatkuu ensi vuonna. Tällä hetkellä ainoa varma osallistuminen on SSKY:n erikoisnäyttelyyn helmikuussa.
Niin joo, onhan minulle tullut tässä syksyllä uusi koira yhteisomistukseen. Elikkä siis elokuussa Suomeen lensi Yhdysvalloista Kae-tyttö kennel Yamabushista. Kae asuu vakituisesti Tennilässä Riinan ja Juhon tykönä. Kaen rekisteröinti on vielä kesken ja kuvia lisäilen siitä sen omille sivuille kunhan kerkeän. Ja sitten ensi vuonna yhteisomistukseen tulee kennel Yamabushista aikuinen uros Garou. Garousta lisää kunhan saapuu Savoon, mutta innolla sitä tänne odotamme. Garoun suvusta olen sen syntymästä asti haaveillut, mutta valitettavasti silloin ei ollut resursseja pentua ottaa. Garoun isän puolen sukua ei nimittäin kauheasti ole edes Jenkeissä saati Euroopassa. Kun näin ilmoituksen Garousta, otin heti yhteyttä yhteistyökenneleihini ja päätös Garoun ostamisesta Suomeen syntyi hyvinkin nopeasti. Uroksella on jo vahvaa jälkeläisnäyttöä USA:ssa, joten siksi olen vielä enemmän innoissani tästä mahdollisuudesta ;). Olemme hyvin otettuja, että Brad ja Jen luottavat koiransa meille. Tämä on yhteistyötä parhaillaan yli maarajojen.
Tosiaankin japanilainen TV-ryhmä kävi tässä joulukuussa tekemässä juttua Suomessa asuvista harvinaisemmista japanilaisista roduista. Minun lisäksi ohjelmaan haastateltiin ainakin kennel Rangerin:a ja Jikino Kensha:a ja mukaan pääsi myös yksi kasvatin omistajani. Oli kunnia päästä mukaan ohjelmaan, ei ihan jokaiselle kasvattajalle tule eteen tällaista tilannetta :D.
Ihanaa joulun aikaa ja onnea uudelle vuodelle :)!
Talvella murheita muisteta ei,
talvella paljon on lunta,
muistoja kauniita katsellaan,
riemuja vanhoja riemuitaan,
nähdähän kesästä unta.
Eino Leino
Vuoden viimeistä päivitystä viedään! Tämä on nyt kovin näyttelypainotteinen, mutta sää ei oikein ole sallinut kovin pitkiä lenkkejä metsään, kun on lähinnä satanut ja ollut muutenkin hyvin kosteata tuolla metsässä.
Pistäydyttiin tosiaankin Tampereella viikonloppu näytelmissä kennel Rangerin Katin kanssa. Minulla mukana oli Nuuk ja Katilla kishu Terttu. Mentiin Katille ja Jussille Nuukin kanssa jo perjantaina, josta sitten lähdettiin aamusta ajelemaan kohti Pirkanmaata. Pienen alkujähmeyden jälkeen Nuuk ihastui Terttuun (vai liekö toisinpäin) ja mattoja kurttaavat leikit oli taattu. Tästä löytyy video meidän Facebook-sivuilta. Lauantaina meillä oli tuomarina Markku Kipinä ja sunnuntaina Birte Scheel Tanskansta. Nuuk oli molempina päivinä ROP, sunnuntaina ei jääty ryhmiin. Lauantaina Terttu pääsi jatkoon ryhmissä, mutta sijoitusta ei valitettavasti tullut. Silti hieno suoritus ja siitä se pikkuhiljaa lähtee, kun tuomarit uskaltavat poimia jatkoon myös näitä vähän harvinaisempia rotuja.
Seuraava rutistus meillä olikin kolmipäiväisen Helsingin näyttelyt. Tultiin Helsinkiin jo torstaina, että kerkesin käydä vähän turisteilemassa. Näyttelyviikonlopun aloitti Helsingin Voittaja-näyttely perjantaina, jonne oli ilmoitettu neljä kaita. Tuomarina oli Saara Sampakoski. Nuukilla oli hieman huono päivä ja kiukkusi kehässä, joten ansaitusti paremmin käyttäytyvä valio uros vei tittelin itselleen. Nuuk kuitenkin sai erinomaisen ja SA:n ja oli täten PU2 ja sai vara-CACIB:n. Ife ei ole ollut kehässä sitten heinäkuun ja edellisestä sisänäyttelystäkin on aikaa jo tovi. Ife pääsi siis ensimmäistä kertaa kisaamaan veteraanitittelistä ja siksi sen Messariin ilmoitinkin. Mummu-koira täyttää siis JO yhdeksän (9) vuotta joulukuun lopussa! Ife käyttäytyi kehässä oikein mallikkaasti ja näytti oikein nauttivan saamastaan huomiosta ja liikkui upeasti häntä iloisesti heiluen. Ife sai erinomaisen eli pokkasi itselleen Helsingin Veteraani Voittaja 2017- tittelin! Tultiin vielä illasta ryhmäkehiin ja mummu esiintyi niin upeasti isossa BIS-veteraani kehässä, vaikka ei ennen ole tuollaisissa parrasvaloissa tai liveorkesterin tahtiin esiintynyt.
Lauantaina oli vuorossa Pohjoismaiden Voittaja-näyttely, jonne oli Matti Tuomiselle ilmoitettu viisi kaita. Nuuk oli selvästi aamusta vähän paremmalla fiiliksellä liikenteessä ja käyttäytyi oikein mallikkaasti kehässä voittaen valio urokset ja ollen ainoa uros, joka sai myös SA:n. Näin Nuuk voitti jo kolmannen kerran itselleen Pohjoismaiden Voittaja-tittelin. Ifen mielestä meidän tuomari oli hurjan pelottava eikä oikein halunnut antaa hänen koskea itseensä ja tuomari ei oikein muutenkaan tykännyt Ifen tyypistä, joten tuloksena erittäin hyvä. Lopulta Nuuk oli myös ROP, ryhmäkehissä käytiin vain heittämässä esittäytymiskierros. Huikean tasokkaassa ryhmässä jatkoon pääsi japanilaisista roduista shikoku, onnea Jenni ja Riina! Ryhmäkehiä oli kuvaamassa myös japanilainen TV-ryhmä, joka teki ohjelmaa kanavalleen ulkomailla asuvista japanilaisista harvinaisemmista koiraroduista (tästä lisää hieman myöhemmin). Lauantaina kehässä oli myös pentunäyttelyn puolella sijotusnarttuni Tora, joka aloitti näyttelyuransa varsin mallikkaasti ollen ROP-pentu. Dante ei valitettavasti päässyt osallistumaan, koska sillä oli kennelyskä. Ryhmäkehissä neitillä oli ollut hieman veto pois, onhan tuo pitkä päivä vasta 5 kk ikäiselle pennulle joten sieltä ei sijoitusta.
Viimeisenä oli vuorossa Voittaja-näyttely, jonne oli ilmoitettu neljä kaita saksalaiselle Klaus Strack:lle. Tuomari oli tarkka ja käytti selvästi aikaa koirien arvosteluun ja arvostelulipukkeet olivatkin täynnä tekstiä. Nuuk voitti sunnuntainakin urokset ja sai Voittaja 2017-tittelin. Ife jännitti tuomaria hieman, mutta rentoutui kuitenkin liikkeessä ja löytyi se iloisesti huiskuttava häntäkin sieltä. Ifekin sai lopulta erinomaisen ja vielä SA:n eli pääsi mukaan paras narttu kehään, jossa ansaitusti pihtikinttu jäi toiseksi. Kuitenkin Veterani Voittaja 2017-titteli sieltä mummolle tuli. Nuuk oli lopulta VSP ja hyvä niin, että päästiin aikaisin kotimatkalle. Pentunäyttelyn puolella Tora oli taas ROP-pentu kera mahtavan arvostelun. Ryhmäkehissä Tora pääsi vielä jatkoon, mutta ei sijoitusta tällä kertaa. Kuusi titteliä oli siis mahdollista viikonlopun aikana saada, joista kotiin tuotiin neljä joka on enemmän kuin odotin. Erityisesti Ifen ja Toran menestys kehissä lämmittää mieltä . Emme ole tänäkään vuonna olleet aktiivisia näyttelykävijöitä ja sama meno jatkuu ensi vuonna. Tällä hetkellä ainoa varma osallistuminen on SSKY:n erikoisnäyttelyyn helmikuussa.
Niin joo, onhan minulle tullut tässä syksyllä uusi koira yhteisomistukseen. Elikkä siis elokuussa Suomeen lensi Yhdysvalloista Kae-tyttö kennel Yamabushista. Kae asuu vakituisesti Tennilässä Riinan ja Juhon tykönä. Kaen rekisteröinti on vielä kesken ja kuvia lisäilen siitä sen omille sivuille kunhan kerkeän. Ja sitten ensi vuonna yhteisomistukseen tulee kennel Yamabushista aikuinen uros Garou. Garousta lisää kunhan saapuu Savoon, mutta innolla sitä tänne odotamme. Garoun suvusta olen sen syntymästä asti haaveillut, mutta valitettavasti silloin ei ollut resursseja pentua ottaa. Garoun isän puolen sukua ei nimittäin kauheasti ole edes Jenkeissä saati Euroopassa. Kun näin ilmoituksen Garousta, otin heti yhteyttä yhteistyökenneleihini ja päätös Garoun ostamisesta Suomeen syntyi hyvinkin nopeasti. Uroksella on jo vahvaa jälkeläisnäyttöä USA:ssa, joten siksi olen vielä enemmän innoissani tästä mahdollisuudesta ;). Olemme hyvin otettuja, että Brad ja Jen luottavat koiransa meille. Tämä on yhteistyötä parhaillaan yli maarajojen.
Tosiaankin japanilainen TV-ryhmä kävi tässä joulukuussa tekemässä juttua Suomessa asuvista harvinaisemmista japanilaisista roduista. Minun lisäksi ohjelmaan haastateltiin ainakin kennel Rangerin:a ja Jikino Kensha:a ja mukaan pääsi myös yksi kasvatin omistajani. Oli kunnia päästä mukaan ohjelmaan, ei ihan jokaiselle kasvattajalle tule eteen tällaista tilannetta :D.
Ihanaa joulun aikaa ja onnea uudelle vuodelle :)!
Talvella murheita muisteta ei,
talvella paljon on lunta,
muistoja kauniita katsellaan,
riemuja vanhoja riemuitaan,
nähdähän kesästä unta.
Eino Leino
16.10.2017
Meidän elämässä ei ole tapahtunut mitään järisyttävää sitten heinäkuun, joten siksi tämä hiljaiselo täällä uutisten puolen. Ollaan koitettu ulkoilla koirien kanssa niin paljon kuin mahdollista ja muutenkin vietetty lähinnä kotielämää, vaikka elokuussa kyllä oltiin tien päällä jonkin verran. Yritän jossain vaiheessa laittaa joitain kuvia reissuistamme tuonne Facebookkiin :).
Seuraavan kerran ollaan menossa kehiin Tampereelle 25. ja 26.11, jonne olen ilmoittanut Nuukin. Ja luonnollisesti osallistumme Messukeskuksen kolmipäiväisiin näyttelyihin, joihin meiltä on tulossa jokaiselle päivälle niin Ife kuin Nuuk. Pentunäyttelyihin osallistuu ainakin Tora ja Dante.
28.07.2017
Kauan odotettu Akalin pentue (2 narttua ja 3 urosta) syntyi siis lauantaina 08.07 aamuyöstä. Itse arvelin pentujen syntyvän 9.päivä ja synnyttävän 60 vrk astutuksesta kuten teki Ife ja Maya. Olin itse tullut Lahteen koirien kanssa jo perjantaina, koska sunnuntaina oli vuosittainen erikoisnäyttelymme. Siinä aamulla Katin kanssa soiteltiin ja päätin pakata koirat kyytiin ja ajeltiin Vantaalle vauvoja katsomaan. Koirat saivat nauttia aurinkoisesta kesäsäästä isolla aidatulla pihalla sillä aikaa, kun minä ihastelin vauvoja. Värit pennuilla oli jo 10 h ikäisenä erittäin hyvin selvillä ja saimmekin koko värisuoran yhteen pentueeseen; aka-, chu- ja kurotoran. Akali on mahtava emä ja synnytyskin sujui nopsaan ensikertalaiseksi. Lisää pentueen syntymästä voi lukea kennel Crystalin sivuilta, jossa myös linkit pentujen viikkokuviin. Toinen nartuista menee minulla sijoitukseen ja toinen narttu muuttaa Viroon ja on näin tiettävästi Viron ensimmäinen kai <3. Niin ja onhan pennuilla jo nimetkin ja, koska Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta niin halusin pentujne nimien liittyvän jotenkin Suomeen. Tytöille nimiksi tulivatkin Kolin Kuiskaus ja Saanan Salaisuus, poikien nimet ovat Haltin Henkäys, Kallan Kuohu ja Lapin Lumous.
https://www.kennelcrystal.com/pentue-uutiset
Erikoisnäyttelymme oli siis 09.07 Lahden Jokimaalla, jonne oli ilmoitettu harmillisen vähän japanilaisia rotuja. Sääli ettei erikoisnäyttelymme houkuta ihmisiä osallistumaan :(. Kainkoiria oli ilmoitettu seitsemän, joista viisi oli paikalla; Jaffa, Nuuk, Miya, Maya ja Ife. Tuomarina meillä oli Sanja Vretenicic Montenegrosta. Tämä oli Jaffan ensimmäinen näyttely eikä sen kanssa ole edes näyttelyitä sen kummemmin treenattu. Hieman se vierasti tuomarin kopelointia, mutta antoi käydä itsensä läpi erittäin hienosti ensikertalaiseksi, juoksi hienosti näyttelyhihnassa ja seisoi erittäin mallikkaasti. Tuomari kaipasi kuitenkin enemmän etukulmauksia, parempaa liikettä ja avoimuutta ja tuloksena oli EH1. Seuraavaksi kehässä oli Nuuk, joka sai ERI1 ja SA:n ja näin ollen myös paras uros. Sijoitusnarttuni Miya aloitti nartut ja tuomari kaipasi parempaa päätä, etuosaa ja liikettä ja tästä EH1. Maya oli ainoana valioissa, koska Ife oli ilmoitettu veteraaneihin. Maya sai ERI1 ja SA:n. Ifelle on ollut hieman hankaluuksia löytää sopivaa ruokaa ja ruuan suhdetta verrattuna kulutukseen leikkauksen jälkeen ja se on hieman (siis hieman, ei paljon :D!) pulskassa kunnossa tällä hetkellä. Tuomarin ensimmäinen kommentti olikin, että koira on aika pulska ja eipä sitä voi kieltääkään. Sen lisäksi että se oli lihava, niin myös Ifen liikkeissä oli sanottavaa ja näistä seikoista johtuen sitten EH1. ROP & VSP- kehässä kohtasivat siis jälleen, 12 kerran, isä ja tytär. Tällä kertaa tytär vei ansaitun voiton eli ROP oli Maya ja Nuuk VSP. Kehän jälkeen meidän teltalla kävi kova kuhina ja puheensorina parin tunnin ajan, kun olimme sopineet useamman rodusta kiinnostuneen ihmisen kanssa tapaamisen tänne näyttelyyn. Päivä oli erittäin mukava ja oli kiva tavata uusia rodusta kiinnostuneita noin sankoin joukoin. Ja perinteisesti tuli rusketusrajat niskaan. Lomalla koitan rustailla ajantasalle meidän näyttelyarvostelut, koska sieltä näyttää puuttuvan kaikki loppuvuoden 2016 arvostelut ja tämän vuotiset kokonaan.
Kirjoitin alkuvuodesta 2016 tapaamisesta yhdysvaltalaisen kainkoira kasvattajan Brad Andersonin kanssa ja vihdoinkin Suomeen on tulossa ensimmäinen kai heidän kennelistään. Yamabushi No Mayumi eli Kae saapuu Suomeen elokuussa ja muuttaa asumaan Juholle ja Riinalle. Kae on syntynyt 23.07.2016 ja se pääseekin Suomessa heti kehiin ja toivottavasti Kae nähdään myös osana kennelini jalostusohjelmaa. Tällä hetkellä Kae on tarkoitus astuttaa Nuukilla, jos sen terveystutkimukset ovat OK. Kiitos Riina kaikesta mitä olet tehnyt sen eteen, että tyttö saatiin tänne!
Rotuun kohdistuva kiinnostus on kasvanut hurjasti viime vuosina ja päätimmekin Katin kanssa tehdä sivuston, josta löytyy yhdestä paikasta perustietoja tästä rodusta. Käyhän ihmeessä kurkkaamassa sivut läpi https://kainkoirat.fi/.
19.06.2017
Kävin viikonloppuna pikavisiitillä pääkaupunkiseudulla ja morjestamassa niin Akalia, Jakua ja Jaffaa. Akalilla oli ihanan söpö pieni vauvavatsa jo hieman näkyvissä <3. Hellyttävintä oli minusta se, että heti kun Akali näki minut niin se alkoi vikistä jännällä äänellä, jota se ei ole minulle aikaisemmin tehnyt, ihan kuin se olisi halunnut kertoa minulle ”salaisuudestaan”. Pusuilta ei vältytty, kun Katilla oli myös tyttöjen koirat käymässä eli yhteensä viisi koiraa kilpaili huomiostani : D. Samanlainen vastaanotto oli myös Jakun ja Jaffan luokse mentäessä, tuntui ettei herrat pysyneet sitten yhtään paikoillaan ja varsinkin Jaffa oli innokas pusuttelija ja Jaku taas yritti varastaa korvikseni :D. En kyllä malta odottaa, että Jaffan kanssa pääsee kehään jossain vaiheessa. On se vaan niin upea pakkaus kaikin puolin. Olen muuten tehnyt kennelin Facebook-sivuille oman kansion tulevalle pentueelle, jonne lisäilen kuvia niin vanhemmista kuin pennuista. Tämä pentue tulee olemaan Suomi 100-pentue ja täten poikkeaa hieman aikaisemmasta Japanin mytologia-teemasta.
31.05.2017
Kevät keikkuen tulevi
lumipenkat pehmitellen
tuulen lempeän keralla
sadepilvetkin mukana.
Kevät keikkuen tulevi
antaa kukkaset kedolle
kutsuu linnut laulamahan
saapi lapset nauramahan
tuopi tuulien tohinan
korpeen kuusen kuiskehia.
Kevät keikkuen tulevi
kori täynnä pensseleitä
väripurkkeja rutosti
kasvun tarpeet kainalossa
kaikki parhaimmat tavarat
kesää varten varmistettu.
En kyllä tiedä itkeä vai nauraa näille Suomen keleille tällä hetkellä. Koiriakaan ei tunnu tuo säiden jatkuva vaihtelu kauheasti innostavan lenkille. Olimme äitienpäivä viikonlopun Kolilla mökkeilemässä ja siellä oli kyllä ihan täysi talvi päällä. Lauantaina satoi lunta niin, että maa meni ihan valkoiseksi. Keväisen talvisella Kolin retkellämme kävimme ihastelemassa jäistä Tarhapuroa ja valloitimme Mäkrällä. Kolin reissua tammikuussa suunnitellessamme kuvittelimme, että Mäkrälle päästäisiin kesäreittiä pitkin ja, että lunta ei olisi paljoakaan. Toisin kävi ja vielä viikolla jännitettiin päästäänkö Mäkrälle ollenkaan ilman lumikenkiä. Kuitenkin latupohjat olivat aamusta vielä niin hyvässä kunnossa, että niitä pitkin pääsi sujuvasti ja vaivattomasti huipulle. Nousu huipulle ei ollut näin talviolosuhteissa yhtä rankka kuin syksyllä polkua pitkin. Tai sitten oma kunto on tässä 1,5 vuoden aikana vain kohonnut : D. Koirat nauttivat, kun pääsivät pitkästä aikaa kunnon metsäretkelle. Latupohja oli hyvässä kunnossa, vaikka välistä kulkikin soiden poikki, jotka olivat jo osittain sulana. Onneksi nämä kohdat päästiin kiertämään kuivin jaloin. Maisemat olivat taas kertaalleen häikäisevät. Iltapäivästä lumi olikin jo hieman sohjoontunut, mutta ei vielä pahasti. Kolin reissun jälkeen intouduttiin myös käymään Suovu-Palosella. Upea paikka ja kuinka lähellä meitä! Jätimme auton Suovun parkkipaikalle, josta suuntasimme kohti Lammasjärveä, jossa pidimme ensimmäisen tauon. Lammasjärveltä suuntasimme kohti Myllykoskea ja siitä Sahinjoen vartta pitkin Vanhansahansaarelle. Kiitos minun mahtavan kartan lukutaidon kävimme sitten kiertämässä Vanhansahansaaren kokonaan ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa kohti Ryönänkosken laavua. Viimeinen viitisen kilometriä talsittiinkin sitten kesän ensimmäisissä helteissä ihan autoteitä pitkin, joka oli hieman tylsää. Kuvia reissusta löytyy kennelin Facebook-sivuilta.
Miyan toinen näyttely oli sunnuntaina 14.05 Lahdessa, josta tuloksena EH. Tuomarina oli norjalainen Börge Espeland ja tässä vielä arvostelu
” Bitch of very good type. 1,5 years old, could have been more developed in substance & power. Nicely shaped head with balanced muzzle to skull. Well placed ears. Nice neck. Chest should be more developed to straighten front legs. A bit open in elbows. Nice topline and underline. Raises over the loins and falls in croup. Still nice tailset & tail. Would like some more bone. Nice coat & colour. Front needs to improve. Quite short in steps. “
06.05.2017
Ifen leikkauksesta on nyt kulunut reilu kuukausi ja täytyy sanoa, että tytön paraneminen oli huiman nopea! Ife oli totaalilevossa kolmisen päivää leikkauksen jälkeen, jonka jälkeen jo halusi lähteä aamulenkeille mukaan. Iltalenkille en sitä ensimmäiseen viikkoon ottanut ja Nuuk sai näin nauttia kahden keskeisestä ajasta kanssani. Lepojakson aikana myös Ife sai oman osansa kahden keskeisestä ajasta kanssani :). Ifellä oli käytössä puhallettava kauluri, jonka pito sujui parin viikon ajan ilman suurempia ongelmia. Toisen viikon jälkeen oli muutamana päivänä saanut kaulurin itseltään pois, mutta haavaan se ei osoittanut suurempaa kiinnostusta oikeastaan koko aikana ja hyvä niin. Tikit poistin itse 11 päivää leikkauksen jälkeen. Nyt Ifellä onkin sitten riittänyt virtaa ja kiusaa Nuukkia entiseen tapaan.
Nuukin kanssa pistäydyttiin tuossa kotinäyttelyssä 8.4 ja huolimatta omasta jännityksestä viedä koirani näytille suuresti arvostamalleni Marja Talvitielle, Nuuk suoriutui mallikkaasti. Arvostelu oli lyhyt ja ytimekäs ja tuloksena ROP. Meillä oli paikalla myös harjoitusarvostelija, joten oltiin ”erikoistarkkailun” alla. Päälimmäisenä mieleen jäi tuomarin ensimmäinen kommentti koirasta ”Tämä on ylivertaisesti voimakkain kai, jonka olen koskaan nähnyt.”. Ryhmäkehässä käytiin sitten vain näyttäytymässä. Tässä vielä arvostelu: ”Erinomainen voimakas pää. Riittävät kulmaukset. Hyvä ylälinja ja erinomainen häntä. Tiheä karva. Tyypilliset liikkeet.”
Pääsiäinen vietettiin perheen kesken Kiuruvedellä ja koiria odottikin siellä pieni yllätys. KISSANPENTU! Pentu ei siis ollut minun vaan äitini. Tiesin kyllä jo etukäteen ettei itselleni tämän uuden tulokkaan kohtaaminen tule olemaan mitenkään helppoa, muistot Rommista ja Mandista ovat silti vielä kovin tuoreet. Itkuhan siinä pääsi, kun Rampen syliini sain. Koirat kävivät innoissaan nuuhkaisemassa uutta lauman jäsentä, mutta antoivat sille tilaa, kun Rampea näytti hieman pelottavan uudet koirat. Alkujärkytyksen jälkeen Rampe havaitsi Ifen heiluvan hännän olevan oiva lelu. Täytyy vain ihailla miten rohkea kissanpentu ja miten hienosti omat koirat antoivat pennulle tilaa tutustua itse, omaan tahtiin koiriini. Vein Rampelle kaikki Rommin vanhat lelut ja kiipeilypuut, koska meillä niille ei käyttöä ole. Itkin taas valtoimenaan, kun kasasin kiipeilypuuta ja Nuuk tuli siihen sitten lohduttamaan. Molemmat koirat kävivät haistelemassa leluja ja kiipeilypuuta ja minusta niiden ilmeistä ja silmistä näki, että heidänkin mieliinsä palasi Rommi. Elämän täytyy kuitenkin jatkua, vaikka rankkaa tekee ja lelut ovat nyt uusiokäytössä Remu-Rampella.
Sijoitusnartullani Miyalla oli vappuna ensimmäinen virallinen näyttely Lahdessa. Tuomarina oli Erika Häkkinen ja tuloksena Mimille hienosti ROP ja ensimmäinen serti. Arvostelu oli huikean hieno; ”Ihastuttava nuori narttu, jolla hyvät rungon mittasuhteet. Hyvän mallinen pää, kauniit tummat silmät & kaunis itämainen ilme. Alaleuka saisi olla hieman vahvempi. Purenta OK. Hyvät korvat. Ikäisekseen hyvin kehittynyt runko. Hieman pitkä lanneosa. Kokoon sopiva luusto. Niukat mutta tasapainoiset kulmaukset. Eturinta saa vielä täyttyä. Hyvät käpälät. Liikkuu hyvällä joustolla & askelpituudella, toisinaan hieman korkealla etuaskeleella. Hyvä häntä & hännän kiinnitys. Hyvä karva & väri. Lupaava nuori koira. Miellyttävä ystävällinen käytös. Erittäin hyvin!” Kiitos Juho ja Riina Miyan hyvästä hoidosta!
Meillä seuraava näyttely on sitten Suomen Seurakoira Ry:n järjestämä erikoisnäyttely Nastolassa 9.7, jonne ilmoitan molemmat koirat ja Ifekin pääsee jo veteraaneihin. Toivottavasti kehässä nähdään runsaasti edustajia kaikista japanilaisista roduista :)!
24.03.2017
Hengissä vielä ollaan, vaikka meistä ei olekaan pitkään aikaan kuulunut mitään :D! Akalin juoksuja odotellaan alkaviksi tässä keväällä, jonka jälkeen suuntaamme sitten kosioreissulle Ruotsiin. Tarkoituksena olisi samalla reissulla käydä moikkaamassa Nuukin poikaa ja katsomassa minkälainen äijä siellä on kasvanut. Akali kävi uusinta terveystarkastuksessa 15.03 ja polvet oli edelleen 0/0, silmät OK ja myös sydänkuuntelu oli OK. Viimeksi tänä aamuna sain tietooni, että Yhdysvalloissa yhdellä Japanin tuonnilla on havaittu sydämen sivuääniä, jonka takia koira jää pois jalostuksesta. Pelottaa ihan ajatella kuinka paljon rodussa loppupelissä on näitä sairaita yksilöitä, mutta niitä ei vain tutkita.
Ifelle on varattu sterilointi aika ensi viikoksi ja toivottavasti kaikki menee hyvin ja Ife parantuu nopeasti. Keväälle on suunniteltu vain yksi näyttely, joka on Kuopiossa 8.4, muuten kevät menee koirien kanssa tutustuessa Savon alueen ulkoilualueisiin. Niin ja reissu rakkaalle Kolille on myös varattu jo tammikuussa <3.
14.02.2017
Vuosien odotus palkittiin viime viikon torstaina, kun kainkoiran päivitetty rotumääritelmä vihdoin ja viimein julkaistiin englanniksi. Kaikkihan lähti siis liikkeelle jo syksyllä 2011, kun mittailin Nuukkia ennen Messaria ja totesin sen olevan rotumääritelmän alamitan alla. Paniikkia rupesi jo hieman pukkaamaan ja päätin käydä tarkistamassa Japanin kennelliton sivuilta kaille asetetut mitat. Hämmästys oli melkoinen, kun siellä oli annetu eri mitat kuin FCI:n sivuilla, kuitenkin rodun kotimaa on alun perin laatimansa rotumääritelmät lähettänyt FCI:lle. Olin asian tiimoilta yhteydessä Shigeru Katoon, joka otti asian hoitaakseen Japanin päässä. Kävi ilmi, että virheitä niin koossa kuin väreissä oli muillakin japanilaisilla roduilla kuten shikokulla. Kain kokoa oli alun perin laskettu NIPPO:n kain kasvattajien pyynnöstä, koska harva kai ylsi vaadittuihin mittoihin kehissä. Ja kuten maailmanvoittajassa huomattiin, niin japanilaiset tuomarit helposti alentavat laatuarvostelua, jos koira ei ole oikean kokoinen. Lopulta Japanin Kennelliitto tarkasti ja päivitti hokkaidon, kain, kishun, shiban ja shikokun rotumääritelmän vastaamaan ”nykypäivää”. Olihan kainkin rotumääritelmä vuodelta 1984, joten päivitys lienee ihan aiheellinen. Suurimmat muutokset koskevat kain kokoa, joka uroksilla on nyt 50 cm ± 3 cm ja nartuilla 45 cm ± 3 cm. Myös nartuille sallitaan hieman pidempi runko kuin uroksille. Muutamia täsmennyksiä myös takakulmauksiin ja välikämmeniin tuli, jotka tosin ovat olleet jo vuonna 2012 kennelliiton suomennetussa rotumääritelmässä.
Meidän elämässä ei ole tapahtunut mitään järisyttävää sitten heinäkuun, joten siksi tämä hiljaiselo täällä uutisten puolen. Ollaan koitettu ulkoilla koirien kanssa niin paljon kuin mahdollista ja muutenkin vietetty lähinnä kotielämää, vaikka elokuussa kyllä oltiin tien päällä jonkin verran. Yritän jossain vaiheessa laittaa joitain kuvia reissuistamme tuonne Facebookkiin :).
Seuraavan kerran ollaan menossa kehiin Tampereelle 25. ja 26.11, jonne olen ilmoittanut Nuukin. Ja luonnollisesti osallistumme Messukeskuksen kolmipäiväisiin näyttelyihin, joihin meiltä on tulossa jokaiselle päivälle niin Ife kuin Nuuk. Pentunäyttelyihin osallistuu ainakin Tora ja Dante.
28.07.2017
Kauan odotettu Akalin pentue (2 narttua ja 3 urosta) syntyi siis lauantaina 08.07 aamuyöstä. Itse arvelin pentujen syntyvän 9.päivä ja synnyttävän 60 vrk astutuksesta kuten teki Ife ja Maya. Olin itse tullut Lahteen koirien kanssa jo perjantaina, koska sunnuntaina oli vuosittainen erikoisnäyttelymme. Siinä aamulla Katin kanssa soiteltiin ja päätin pakata koirat kyytiin ja ajeltiin Vantaalle vauvoja katsomaan. Koirat saivat nauttia aurinkoisesta kesäsäästä isolla aidatulla pihalla sillä aikaa, kun minä ihastelin vauvoja. Värit pennuilla oli jo 10 h ikäisenä erittäin hyvin selvillä ja saimmekin koko värisuoran yhteen pentueeseen; aka-, chu- ja kurotoran. Akali on mahtava emä ja synnytyskin sujui nopsaan ensikertalaiseksi. Lisää pentueen syntymästä voi lukea kennel Crystalin sivuilta, jossa myös linkit pentujen viikkokuviin. Toinen nartuista menee minulla sijoitukseen ja toinen narttu muuttaa Viroon ja on näin tiettävästi Viron ensimmäinen kai <3. Niin ja onhan pennuilla jo nimetkin ja, koska Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta niin halusin pentujne nimien liittyvän jotenkin Suomeen. Tytöille nimiksi tulivatkin Kolin Kuiskaus ja Saanan Salaisuus, poikien nimet ovat Haltin Henkäys, Kallan Kuohu ja Lapin Lumous.
https://www.kennelcrystal.com/pentue-uutiset
Erikoisnäyttelymme oli siis 09.07 Lahden Jokimaalla, jonne oli ilmoitettu harmillisen vähän japanilaisia rotuja. Sääli ettei erikoisnäyttelymme houkuta ihmisiä osallistumaan :(. Kainkoiria oli ilmoitettu seitsemän, joista viisi oli paikalla; Jaffa, Nuuk, Miya, Maya ja Ife. Tuomarina meillä oli Sanja Vretenicic Montenegrosta. Tämä oli Jaffan ensimmäinen näyttely eikä sen kanssa ole edes näyttelyitä sen kummemmin treenattu. Hieman se vierasti tuomarin kopelointia, mutta antoi käydä itsensä läpi erittäin hienosti ensikertalaiseksi, juoksi hienosti näyttelyhihnassa ja seisoi erittäin mallikkaasti. Tuomari kaipasi kuitenkin enemmän etukulmauksia, parempaa liikettä ja avoimuutta ja tuloksena oli EH1. Seuraavaksi kehässä oli Nuuk, joka sai ERI1 ja SA:n ja näin ollen myös paras uros. Sijoitusnarttuni Miya aloitti nartut ja tuomari kaipasi parempaa päätä, etuosaa ja liikettä ja tästä EH1. Maya oli ainoana valioissa, koska Ife oli ilmoitettu veteraaneihin. Maya sai ERI1 ja SA:n. Ifelle on ollut hieman hankaluuksia löytää sopivaa ruokaa ja ruuan suhdetta verrattuna kulutukseen leikkauksen jälkeen ja se on hieman (siis hieman, ei paljon :D!) pulskassa kunnossa tällä hetkellä. Tuomarin ensimmäinen kommentti olikin, että koira on aika pulska ja eipä sitä voi kieltääkään. Sen lisäksi että se oli lihava, niin myös Ifen liikkeissä oli sanottavaa ja näistä seikoista johtuen sitten EH1. ROP & VSP- kehässä kohtasivat siis jälleen, 12 kerran, isä ja tytär. Tällä kertaa tytär vei ansaitun voiton eli ROP oli Maya ja Nuuk VSP. Kehän jälkeen meidän teltalla kävi kova kuhina ja puheensorina parin tunnin ajan, kun olimme sopineet useamman rodusta kiinnostuneen ihmisen kanssa tapaamisen tänne näyttelyyn. Päivä oli erittäin mukava ja oli kiva tavata uusia rodusta kiinnostuneita noin sankoin joukoin. Ja perinteisesti tuli rusketusrajat niskaan. Lomalla koitan rustailla ajantasalle meidän näyttelyarvostelut, koska sieltä näyttää puuttuvan kaikki loppuvuoden 2016 arvostelut ja tämän vuotiset kokonaan.
Kirjoitin alkuvuodesta 2016 tapaamisesta yhdysvaltalaisen kainkoira kasvattajan Brad Andersonin kanssa ja vihdoinkin Suomeen on tulossa ensimmäinen kai heidän kennelistään. Yamabushi No Mayumi eli Kae saapuu Suomeen elokuussa ja muuttaa asumaan Juholle ja Riinalle. Kae on syntynyt 23.07.2016 ja se pääseekin Suomessa heti kehiin ja toivottavasti Kae nähdään myös osana kennelini jalostusohjelmaa. Tällä hetkellä Kae on tarkoitus astuttaa Nuukilla, jos sen terveystutkimukset ovat OK. Kiitos Riina kaikesta mitä olet tehnyt sen eteen, että tyttö saatiin tänne!
Rotuun kohdistuva kiinnostus on kasvanut hurjasti viime vuosina ja päätimmekin Katin kanssa tehdä sivuston, josta löytyy yhdestä paikasta perustietoja tästä rodusta. Käyhän ihmeessä kurkkaamassa sivut läpi https://kainkoirat.fi/.
19.06.2017
Kävin viikonloppuna pikavisiitillä pääkaupunkiseudulla ja morjestamassa niin Akalia, Jakua ja Jaffaa. Akalilla oli ihanan söpö pieni vauvavatsa jo hieman näkyvissä <3. Hellyttävintä oli minusta se, että heti kun Akali näki minut niin se alkoi vikistä jännällä äänellä, jota se ei ole minulle aikaisemmin tehnyt, ihan kuin se olisi halunnut kertoa minulle ”salaisuudestaan”. Pusuilta ei vältytty, kun Katilla oli myös tyttöjen koirat käymässä eli yhteensä viisi koiraa kilpaili huomiostani : D. Samanlainen vastaanotto oli myös Jakun ja Jaffan luokse mentäessä, tuntui ettei herrat pysyneet sitten yhtään paikoillaan ja varsinkin Jaffa oli innokas pusuttelija ja Jaku taas yritti varastaa korvikseni :D. En kyllä malta odottaa, että Jaffan kanssa pääsee kehään jossain vaiheessa. On se vaan niin upea pakkaus kaikin puolin. Olen muuten tehnyt kennelin Facebook-sivuille oman kansion tulevalle pentueelle, jonne lisäilen kuvia niin vanhemmista kuin pennuista. Tämä pentue tulee olemaan Suomi 100-pentue ja täten poikkeaa hieman aikaisemmasta Japanin mytologia-teemasta.
31.05.2017
Kevät keikkuen tulevi
lumipenkat pehmitellen
tuulen lempeän keralla
sadepilvetkin mukana.
Kevät keikkuen tulevi
antaa kukkaset kedolle
kutsuu linnut laulamahan
saapi lapset nauramahan
tuopi tuulien tohinan
korpeen kuusen kuiskehia.
Kevät keikkuen tulevi
kori täynnä pensseleitä
väripurkkeja rutosti
kasvun tarpeet kainalossa
kaikki parhaimmat tavarat
kesää varten varmistettu.
En kyllä tiedä itkeä vai nauraa näille Suomen keleille tällä hetkellä. Koiriakaan ei tunnu tuo säiden jatkuva vaihtelu kauheasti innostavan lenkille. Olimme äitienpäivä viikonlopun Kolilla mökkeilemässä ja siellä oli kyllä ihan täysi talvi päällä. Lauantaina satoi lunta niin, että maa meni ihan valkoiseksi. Keväisen talvisella Kolin retkellämme kävimme ihastelemassa jäistä Tarhapuroa ja valloitimme Mäkrällä. Kolin reissua tammikuussa suunnitellessamme kuvittelimme, että Mäkrälle päästäisiin kesäreittiä pitkin ja, että lunta ei olisi paljoakaan. Toisin kävi ja vielä viikolla jännitettiin päästäänkö Mäkrälle ollenkaan ilman lumikenkiä. Kuitenkin latupohjat olivat aamusta vielä niin hyvässä kunnossa, että niitä pitkin pääsi sujuvasti ja vaivattomasti huipulle. Nousu huipulle ei ollut näin talviolosuhteissa yhtä rankka kuin syksyllä polkua pitkin. Tai sitten oma kunto on tässä 1,5 vuoden aikana vain kohonnut : D. Koirat nauttivat, kun pääsivät pitkästä aikaa kunnon metsäretkelle. Latupohja oli hyvässä kunnossa, vaikka välistä kulkikin soiden poikki, jotka olivat jo osittain sulana. Onneksi nämä kohdat päästiin kiertämään kuivin jaloin. Maisemat olivat taas kertaalleen häikäisevät. Iltapäivästä lumi olikin jo hieman sohjoontunut, mutta ei vielä pahasti. Kolin reissun jälkeen intouduttiin myös käymään Suovu-Palosella. Upea paikka ja kuinka lähellä meitä! Jätimme auton Suovun parkkipaikalle, josta suuntasimme kohti Lammasjärveä, jossa pidimme ensimmäisen tauon. Lammasjärveltä suuntasimme kohti Myllykoskea ja siitä Sahinjoen vartta pitkin Vanhansahansaarelle. Kiitos minun mahtavan kartan lukutaidon kävimme sitten kiertämässä Vanhansahansaaren kokonaan ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa kohti Ryönänkosken laavua. Viimeinen viitisen kilometriä talsittiinkin sitten kesän ensimmäisissä helteissä ihan autoteitä pitkin, joka oli hieman tylsää. Kuvia reissusta löytyy kennelin Facebook-sivuilta.
Miyan toinen näyttely oli sunnuntaina 14.05 Lahdessa, josta tuloksena EH. Tuomarina oli norjalainen Börge Espeland ja tässä vielä arvostelu
” Bitch of very good type. 1,5 years old, could have been more developed in substance & power. Nicely shaped head with balanced muzzle to skull. Well placed ears. Nice neck. Chest should be more developed to straighten front legs. A bit open in elbows. Nice topline and underline. Raises over the loins and falls in croup. Still nice tailset & tail. Would like some more bone. Nice coat & colour. Front needs to improve. Quite short in steps. “
06.05.2017
Ifen leikkauksesta on nyt kulunut reilu kuukausi ja täytyy sanoa, että tytön paraneminen oli huiman nopea! Ife oli totaalilevossa kolmisen päivää leikkauksen jälkeen, jonka jälkeen jo halusi lähteä aamulenkeille mukaan. Iltalenkille en sitä ensimmäiseen viikkoon ottanut ja Nuuk sai näin nauttia kahden keskeisestä ajasta kanssani. Lepojakson aikana myös Ife sai oman osansa kahden keskeisestä ajasta kanssani :). Ifellä oli käytössä puhallettava kauluri, jonka pito sujui parin viikon ajan ilman suurempia ongelmia. Toisen viikon jälkeen oli muutamana päivänä saanut kaulurin itseltään pois, mutta haavaan se ei osoittanut suurempaa kiinnostusta oikeastaan koko aikana ja hyvä niin. Tikit poistin itse 11 päivää leikkauksen jälkeen. Nyt Ifellä onkin sitten riittänyt virtaa ja kiusaa Nuukkia entiseen tapaan.
Nuukin kanssa pistäydyttiin tuossa kotinäyttelyssä 8.4 ja huolimatta omasta jännityksestä viedä koirani näytille suuresti arvostamalleni Marja Talvitielle, Nuuk suoriutui mallikkaasti. Arvostelu oli lyhyt ja ytimekäs ja tuloksena ROP. Meillä oli paikalla myös harjoitusarvostelija, joten oltiin ”erikoistarkkailun” alla. Päälimmäisenä mieleen jäi tuomarin ensimmäinen kommentti koirasta ”Tämä on ylivertaisesti voimakkain kai, jonka olen koskaan nähnyt.”. Ryhmäkehässä käytiin sitten vain näyttäytymässä. Tässä vielä arvostelu: ”Erinomainen voimakas pää. Riittävät kulmaukset. Hyvä ylälinja ja erinomainen häntä. Tiheä karva. Tyypilliset liikkeet.”
Pääsiäinen vietettiin perheen kesken Kiuruvedellä ja koiria odottikin siellä pieni yllätys. KISSANPENTU! Pentu ei siis ollut minun vaan äitini. Tiesin kyllä jo etukäteen ettei itselleni tämän uuden tulokkaan kohtaaminen tule olemaan mitenkään helppoa, muistot Rommista ja Mandista ovat silti vielä kovin tuoreet. Itkuhan siinä pääsi, kun Rampen syliini sain. Koirat kävivät innoissaan nuuhkaisemassa uutta lauman jäsentä, mutta antoivat sille tilaa, kun Rampea näytti hieman pelottavan uudet koirat. Alkujärkytyksen jälkeen Rampe havaitsi Ifen heiluvan hännän olevan oiva lelu. Täytyy vain ihailla miten rohkea kissanpentu ja miten hienosti omat koirat antoivat pennulle tilaa tutustua itse, omaan tahtiin koiriini. Vein Rampelle kaikki Rommin vanhat lelut ja kiipeilypuut, koska meillä niille ei käyttöä ole. Itkin taas valtoimenaan, kun kasasin kiipeilypuuta ja Nuuk tuli siihen sitten lohduttamaan. Molemmat koirat kävivät haistelemassa leluja ja kiipeilypuuta ja minusta niiden ilmeistä ja silmistä näki, että heidänkin mieliinsä palasi Rommi. Elämän täytyy kuitenkin jatkua, vaikka rankkaa tekee ja lelut ovat nyt uusiokäytössä Remu-Rampella.
Sijoitusnartullani Miyalla oli vappuna ensimmäinen virallinen näyttely Lahdessa. Tuomarina oli Erika Häkkinen ja tuloksena Mimille hienosti ROP ja ensimmäinen serti. Arvostelu oli huikean hieno; ”Ihastuttava nuori narttu, jolla hyvät rungon mittasuhteet. Hyvän mallinen pää, kauniit tummat silmät & kaunis itämainen ilme. Alaleuka saisi olla hieman vahvempi. Purenta OK. Hyvät korvat. Ikäisekseen hyvin kehittynyt runko. Hieman pitkä lanneosa. Kokoon sopiva luusto. Niukat mutta tasapainoiset kulmaukset. Eturinta saa vielä täyttyä. Hyvät käpälät. Liikkuu hyvällä joustolla & askelpituudella, toisinaan hieman korkealla etuaskeleella. Hyvä häntä & hännän kiinnitys. Hyvä karva & väri. Lupaava nuori koira. Miellyttävä ystävällinen käytös. Erittäin hyvin!” Kiitos Juho ja Riina Miyan hyvästä hoidosta!
Meillä seuraava näyttely on sitten Suomen Seurakoira Ry:n järjestämä erikoisnäyttely Nastolassa 9.7, jonne ilmoitan molemmat koirat ja Ifekin pääsee jo veteraaneihin. Toivottavasti kehässä nähdään runsaasti edustajia kaikista japanilaisista roduista :)!
24.03.2017
Hengissä vielä ollaan, vaikka meistä ei olekaan pitkään aikaan kuulunut mitään :D! Akalin juoksuja odotellaan alkaviksi tässä keväällä, jonka jälkeen suuntaamme sitten kosioreissulle Ruotsiin. Tarkoituksena olisi samalla reissulla käydä moikkaamassa Nuukin poikaa ja katsomassa minkälainen äijä siellä on kasvanut. Akali kävi uusinta terveystarkastuksessa 15.03 ja polvet oli edelleen 0/0, silmät OK ja myös sydänkuuntelu oli OK. Viimeksi tänä aamuna sain tietooni, että Yhdysvalloissa yhdellä Japanin tuonnilla on havaittu sydämen sivuääniä, jonka takia koira jää pois jalostuksesta. Pelottaa ihan ajatella kuinka paljon rodussa loppupelissä on näitä sairaita yksilöitä, mutta niitä ei vain tutkita.
Ifelle on varattu sterilointi aika ensi viikoksi ja toivottavasti kaikki menee hyvin ja Ife parantuu nopeasti. Keväälle on suunniteltu vain yksi näyttely, joka on Kuopiossa 8.4, muuten kevät menee koirien kanssa tutustuessa Savon alueen ulkoilualueisiin. Niin ja reissu rakkaalle Kolille on myös varattu jo tammikuussa <3.
14.02.2017
Vuosien odotus palkittiin viime viikon torstaina, kun kainkoiran päivitetty rotumääritelmä vihdoin ja viimein julkaistiin englanniksi. Kaikkihan lähti siis liikkeelle jo syksyllä 2011, kun mittailin Nuukkia ennen Messaria ja totesin sen olevan rotumääritelmän alamitan alla. Paniikkia rupesi jo hieman pukkaamaan ja päätin käydä tarkistamassa Japanin kennelliton sivuilta kaille asetetut mitat. Hämmästys oli melkoinen, kun siellä oli annetu eri mitat kuin FCI:n sivuilla, kuitenkin rodun kotimaa on alun perin laatimansa rotumääritelmät lähettänyt FCI:lle. Olin asian tiimoilta yhteydessä Shigeru Katoon, joka otti asian hoitaakseen Japanin päässä. Kävi ilmi, että virheitä niin koossa kuin väreissä oli muillakin japanilaisilla roduilla kuten shikokulla. Kain kokoa oli alun perin laskettu NIPPO:n kain kasvattajien pyynnöstä, koska harva kai ylsi vaadittuihin mittoihin kehissä. Ja kuten maailmanvoittajassa huomattiin, niin japanilaiset tuomarit helposti alentavat laatuarvostelua, jos koira ei ole oikean kokoinen. Lopulta Japanin Kennelliitto tarkasti ja päivitti hokkaidon, kain, kishun, shiban ja shikokun rotumääritelmän vastaamaan ”nykypäivää”. Olihan kainkin rotumääritelmä vuodelta 1984, joten päivitys lienee ihan aiheellinen. Suurimmat muutokset koskevat kain kokoa, joka uroksilla on nyt 50 cm ± 3 cm ja nartuilla 45 cm ± 3 cm. Myös nartuille sallitaan hieman pidempi runko kuin uroksille. Muutamia täsmennyksiä myös takakulmauksiin ja välikämmeniin tuli, jotka tosin ovat olleet jo vuonna 2012 kennelliiton suomennetussa rotumääritelmässä.