17.12
Ollaan pidetty nyt totaalista radiohiljaisuutta tällä puolella, koska eipä meillä ole tapahtunut mitään ihmeellistä :D. Ollaan pääasiassa vain lenkkeilty, reissattu ja patikoitu koirien kanssa. Kesälomalla käytiin reissaamassa Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla noin 1,5 viikkoa. Kait ovat kyllä loistavia matkustuskumppaneita ja koiristakin näki, että niistä oli mukavaa olla mukana ja retkeillä vähän eri maisemissa. Näyttelyistä pidettiin koko loppuvuosi taukoa eikä olla käyty edes mätsäreissä. Marjassa ja sienessä käytiin sitäkin ahkerammin ja Ife löytykin minulle pari uutta suppilovahveropaikkaa.
Kasvateista ja yhteisomistus koirista näyttelyissä ovat käyneet Tora ja Kae hienolla menestyksellä. Tora valloitti Baltian maat kesän aikaan ja hankki itselleen seuraavat tittelit Latvian Juniorivoittaja 2018, Latvian & Liettuan & Viron juniorimuotovalio, Baltian Juniori muotovalio ja Baltian Juniorivoittaja 2018. Näyttelyvuosi huipentui Messarin Helsingin Voittaja & Voittaja- näyttelyihin, jossa Tora hankki itselleen kolme uutta titteliä Helsinki Junior Winner & Helsinki Winner & Juniori Voittaja 2018. Kae sai viimeinkin suomalaiset rekisteripaperit lokakuussa ja se kerettiin juuri ilmoittaa Norjan & Pohjoismaiden Voittajaan Norjaan ja Messariin. Lisäksi Kae teki debyyttinsa kehissä Jyväskylässä, josta tuloksena EH1. Seuraavana viikonloppuna Kae matkustikin omistajiensa kanssa Norjaan ja toi tuliaisina sieltä molemmat tittelit eli Pohjoismaiden Voittaja & Norjan Voittaja 2018. Messarissa tulokseksi tuli molempina päivänä erinomainen. Laittelen tyttöjen arvosteluita tänne toivottavasti vielä tämän vuoden puolella.
Tilasin koirille MyDogDNA-testipaketit tässä syksyllä, koska Jenkeissä samaisessa testissä rodulla oli havaittu muutama alttiudessa sairastua cord1-PRA/crd4 muotoon ja kantajia. Lisäksi kuulin, että meidän Kaen isällä Shakkolla oli todettu kliinisessä OFA:n silmätestissä mahdollisesti PRA:n esiaste. Sain koirien tulokset viikonloppuna ja ilokseni voin todeta, että molemmat olivat ns. terveitä tämän PRA-geenin suhteen. Sitä myös vahvisti marraskuussa tehty silmäpeilaus Ahon Jarilla ja molemmat olivat taas kertaalleen puhtaat, mutta molemmilla oli havaittavissa iän mukanaan tuomaa nukleaariskleroosia. Ifeltä löytyi lisäksi pikku e eli se kantaa cremea ja Nuuk oli puhtaasti E/E. Tässä vielä linkit molempien tuloksiin https://www.mydogdna.com/crm/animal/fi/870028801583/pass ja https://www.mydogdna.com/crm/index.html#fi/animals/870028802326/pass/summary
Ollaan pidetty nyt totaalista radiohiljaisuutta tällä puolella, koska eipä meillä ole tapahtunut mitään ihmeellistä :D. Ollaan pääasiassa vain lenkkeilty, reissattu ja patikoitu koirien kanssa. Kesälomalla käytiin reissaamassa Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla noin 1,5 viikkoa. Kait ovat kyllä loistavia matkustuskumppaneita ja koiristakin näki, että niistä oli mukavaa olla mukana ja retkeillä vähän eri maisemissa. Näyttelyistä pidettiin koko loppuvuosi taukoa eikä olla käyty edes mätsäreissä. Marjassa ja sienessä käytiin sitäkin ahkerammin ja Ife löytykin minulle pari uutta suppilovahveropaikkaa.
Kasvateista ja yhteisomistus koirista näyttelyissä ovat käyneet Tora ja Kae hienolla menestyksellä. Tora valloitti Baltian maat kesän aikaan ja hankki itselleen seuraavat tittelit Latvian Juniorivoittaja 2018, Latvian & Liettuan & Viron juniorimuotovalio, Baltian Juniori muotovalio ja Baltian Juniorivoittaja 2018. Näyttelyvuosi huipentui Messarin Helsingin Voittaja & Voittaja- näyttelyihin, jossa Tora hankki itselleen kolme uutta titteliä Helsinki Junior Winner & Helsinki Winner & Juniori Voittaja 2018. Kae sai viimeinkin suomalaiset rekisteripaperit lokakuussa ja se kerettiin juuri ilmoittaa Norjan & Pohjoismaiden Voittajaan Norjaan ja Messariin. Lisäksi Kae teki debyyttinsa kehissä Jyväskylässä, josta tuloksena EH1. Seuraavana viikonloppuna Kae matkustikin omistajiensa kanssa Norjaan ja toi tuliaisina sieltä molemmat tittelit eli Pohjoismaiden Voittaja & Norjan Voittaja 2018. Messarissa tulokseksi tuli molempina päivänä erinomainen. Laittelen tyttöjen arvosteluita tänne toivottavasti vielä tämän vuoden puolella.
Tilasin koirille MyDogDNA-testipaketit tässä syksyllä, koska Jenkeissä samaisessa testissä rodulla oli havaittu muutama alttiudessa sairastua cord1-PRA/crd4 muotoon ja kantajia. Lisäksi kuulin, että meidän Kaen isällä Shakkolla oli todettu kliinisessä OFA:n silmätestissä mahdollisesti PRA:n esiaste. Sain koirien tulokset viikonloppuna ja ilokseni voin todeta, että molemmat olivat ns. terveitä tämän PRA-geenin suhteen. Sitä myös vahvisti marraskuussa tehty silmäpeilaus Ahon Jarilla ja molemmat olivat taas kertaalleen puhtaat, mutta molemmilla oli havaittavissa iän mukanaan tuomaa nukleaariskleroosia. Ifeltä löytyi lisäksi pikku e eli se kantaa cremea ja Nuuk oli puhtaasti E/E. Tässä vielä linkit molempien tuloksiin https://www.mydogdna.com/crm/animal/fi/870028801583/pass ja https://www.mydogdna.com/crm/index.html#fi/animals/870028802326/pass/summary
26.04
Kevät on mennyt nopeaan ja kiirettä on pitänyt ettei ole kerennyt edes kotisivuja päivitellä. Näyttelyistä pidämme nyt pidempää taukoa ja meidät näkee kehässä ehkä elokuussa. Tänä vuonna erikoisnäyttelymme olikin jo helmikuussa Lahdessa. Unto Timoselle oli ilmoitettu 10 kainkoiraa, joista 3 pentua ja 7 aikuista. Sijoitusnarttuni Tora kisaili pentuluokassa ja oli lopulta ROP-pentu kunniapalkinnolla. Uroksia oli ilmoitettu kolme kappaletta ja taso oli todella kova. Nuuk esiintyi varsin mallikkaasti, mutta tällä kertaa parempi vei voiton ja Nuuk sijoittui PU2. Narttuja oli ilmoitettu neljä. Sijoitusnarttuni Miya sai ERI1 ja SA:n, kasvattini Maya voitti luokkansa ja sai myös ERI:n ja SA:n ja Ife veteraaniluokassa EH:n. Paras narttu kehässä olivat siis vastakkain äiti ja tytär ja tällä kertaa äiti vei voiton. Miya sai siis erkkarissa toisen sertinsä ja on nyt sertiä vaille Suomen muotovalio. Lopulta Maya oli VSP. Tora jatkoi siis loppukehiin BIS-pentukehään, harmillisesti en itse voinut jäädä katsomaan ryhmäkehiä vaan piti lähteä heti kehän jälkeen kotia ajelemaan. Sain kuitenkin puhelimitse livetiedotetta ryhmäkehistä Katilta ja desibelit autossa kyllä hetkellisesti nousivat, kun kuulin Toran sijoittuneen BIS-2 pennuksi erikoisnäyttelyssämme! Ihan mieletön saavutus Toralta ja Marilta, BIS-tuomarina toimi rotutuomarimme Unto Timonen. Toran viimeinen pentuluokan näyttely oli Korpilahdella maaliskuun lopussa, jossa se oli hienosti taas ROP-pentu Erika Häkkisen tuomaroidessa.
Sitten hieman ikävämpiä uutisia. Suomi 100-pentueessa on kahdella uroksella (Haltin Henkäys ja Lapin Lumous) jäänyt toinen kives laskeutumatta ja lisäksi Lapin Lumouksella todettiin ultrassa lievä keuhkovaltimon ahtauma. Kodallahan kuultiin pentuna sydämen sivuääni, jonka takia sen sydän nyt ultrattiin, sydämessä ei siis ole vikaa vaan sivuäänen aiheutti keuhkoista tulevan kohonneen veren virtausnopeus. Maaliskuussa sijoitusnarttuni Yume oli alkanut ontumaan toista takajalkaansa ja omistajat olivat käyttäneet Yumea eläinlääkärissä Savonlissa. Eläinlääkäri ei ollut kuitenkaan löytänyt koirasta mitään vikaa ja määrännyt kipulääkkeitä ja ohjeistanut ortopedille, jos ontuminen jatkuu. Noh, ontuminen jatkui ja Yume vietiin seuraavaksi Helsinkiin ortopedille, joka oli välittömästi todennut sillä kroonisen akillesjänteen lateraali luksaation eli akillesjänteen luksaation, jota on tavattu aikaisemmin muutamalla kainkoiralla ja mm. Yumen tädillä uroksen puolelta. Yume leikattiin heti ja se toipui leikkauksesta hyvin. Kiitos Anni ja Taaki Yumen hyvästä hoidosta. Tämä vaiva on hyvin yleinen shetlanninlammaskoirilla ja sen perinnöllisyys on vielä hieman epäselvä, mutta se on mitä ilmeisimmin autosomaalisesti resessiivinen. Tämän takia Yumea ei siis tulla käyttämään jalostukseen.
Tästä päästäänkin ”sujuvasti” tämän vuoden pentuesuunnitelmiin eli Miya oli tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta Jaffalla, mutta näiden ilmenneiden terveysongelmien ja muiden tapahtumien takia tämä yhdistelmä nyt lykkääntyy. Miya on siis liisattu seuraavasta juoksusta kennel Rangerille. Seuraava pentue on siis suunnitteilla tämän vuoden loppuun Kaelle ja Kae on tarkoitus astuttaa Nuukilla. Lisätietoja yhdistelmästä saa joko soittamalla tai sähköpostitse.
Kevät on mennyt nopeaan ja kiirettä on pitänyt ettei ole kerennyt edes kotisivuja päivitellä. Näyttelyistä pidämme nyt pidempää taukoa ja meidät näkee kehässä ehkä elokuussa. Tänä vuonna erikoisnäyttelymme olikin jo helmikuussa Lahdessa. Unto Timoselle oli ilmoitettu 10 kainkoiraa, joista 3 pentua ja 7 aikuista. Sijoitusnarttuni Tora kisaili pentuluokassa ja oli lopulta ROP-pentu kunniapalkinnolla. Uroksia oli ilmoitettu kolme kappaletta ja taso oli todella kova. Nuuk esiintyi varsin mallikkaasti, mutta tällä kertaa parempi vei voiton ja Nuuk sijoittui PU2. Narttuja oli ilmoitettu neljä. Sijoitusnarttuni Miya sai ERI1 ja SA:n, kasvattini Maya voitti luokkansa ja sai myös ERI:n ja SA:n ja Ife veteraaniluokassa EH:n. Paras narttu kehässä olivat siis vastakkain äiti ja tytär ja tällä kertaa äiti vei voiton. Miya sai siis erkkarissa toisen sertinsä ja on nyt sertiä vaille Suomen muotovalio. Lopulta Maya oli VSP. Tora jatkoi siis loppukehiin BIS-pentukehään, harmillisesti en itse voinut jäädä katsomaan ryhmäkehiä vaan piti lähteä heti kehän jälkeen kotia ajelemaan. Sain kuitenkin puhelimitse livetiedotetta ryhmäkehistä Katilta ja desibelit autossa kyllä hetkellisesti nousivat, kun kuulin Toran sijoittuneen BIS-2 pennuksi erikoisnäyttelyssämme! Ihan mieletön saavutus Toralta ja Marilta, BIS-tuomarina toimi rotutuomarimme Unto Timonen. Toran viimeinen pentuluokan näyttely oli Korpilahdella maaliskuun lopussa, jossa se oli hienosti taas ROP-pentu Erika Häkkisen tuomaroidessa.
Sitten hieman ikävämpiä uutisia. Suomi 100-pentueessa on kahdella uroksella (Haltin Henkäys ja Lapin Lumous) jäänyt toinen kives laskeutumatta ja lisäksi Lapin Lumouksella todettiin ultrassa lievä keuhkovaltimon ahtauma. Kodallahan kuultiin pentuna sydämen sivuääni, jonka takia sen sydän nyt ultrattiin, sydämessä ei siis ole vikaa vaan sivuäänen aiheutti keuhkoista tulevan kohonneen veren virtausnopeus. Maaliskuussa sijoitusnarttuni Yume oli alkanut ontumaan toista takajalkaansa ja omistajat olivat käyttäneet Yumea eläinlääkärissä Savonlissa. Eläinlääkäri ei ollut kuitenkaan löytänyt koirasta mitään vikaa ja määrännyt kipulääkkeitä ja ohjeistanut ortopedille, jos ontuminen jatkuu. Noh, ontuminen jatkui ja Yume vietiin seuraavaksi Helsinkiin ortopedille, joka oli välittömästi todennut sillä kroonisen akillesjänteen lateraali luksaation eli akillesjänteen luksaation, jota on tavattu aikaisemmin muutamalla kainkoiralla ja mm. Yumen tädillä uroksen puolelta. Yume leikattiin heti ja se toipui leikkauksesta hyvin. Kiitos Anni ja Taaki Yumen hyvästä hoidosta. Tämä vaiva on hyvin yleinen shetlanninlammaskoirilla ja sen perinnöllisyys on vielä hieman epäselvä, mutta se on mitä ilmeisimmin autosomaalisesti resessiivinen. Tämän takia Yumea ei siis tulla käyttämään jalostukseen.
Tästä päästäänkin ”sujuvasti” tämän vuoden pentuesuunnitelmiin eli Miya oli tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta Jaffalla, mutta näiden ilmenneiden terveysongelmien ja muiden tapahtumien takia tämä yhdistelmä nyt lykkääntyy. Miya on siis liisattu seuraavasta juoksusta kennel Rangerille. Seuraava pentue on siis suunnitteilla tämän vuoden loppuun Kaelle ja Kae on tarkoitus astuttaa Nuukilla. Lisätietoja yhdistelmästä saa joko soittamalla tai sähköpostitse.
11.01.
Koirilla oli ensimmäinen senioritarkastus tällä viikolla. Eläinlääkäri ei löytänyt kummastakaan mitään huomautettavaa ja kumpikin oli erinomaisessa kunnossa ikäisekseen :). Koirista otettiin myös verikokeet, joista ei mitään maata järisyttävää löytynyt. Nuukilla oli alkalinen fosfataasi, hemoglobiini ja hemoglobiinin määrä per litrassa punasoluja hieman viitearvoja matalammat. Glukoosi taas hieman koholla. Ifellä viitearvoja matalimpia olivat albumiini, hematokriitti, hemoglobiini ja hemoglobiinin määrä per litrassa punasoluja. Eläinlääkärin mukaan näistä ei ole vielä syytä huolestua, koska ovat ihan siinä rajoilla.
Dogs had their first senior health check this week. The vet didn't find anything to point out and according to her both dogs were in excellent conditon for their age :). We took also blood panel which came out pretty okey. Nuuk had a bit lower alkaline phosphatase, hemoglobin and mean corpucular hemoglobin concentration than reference value. Glucose was a bit higher than reference value. Ife had a bit lower albumine, hematocrit, hemoglobin and mean corpucular hemoglobin concentration than reference value. But the vet said that there is nothing to worry about because the difference was so small.
Koirilla oli ensimmäinen senioritarkastus tällä viikolla. Eläinlääkäri ei löytänyt kummastakaan mitään huomautettavaa ja kumpikin oli erinomaisessa kunnossa ikäisekseen :). Koirista otettiin myös verikokeet, joista ei mitään maata järisyttävää löytynyt. Nuukilla oli alkalinen fosfataasi, hemoglobiini ja hemoglobiinin määrä per litrassa punasoluja hieman viitearvoja matalammat. Glukoosi taas hieman koholla. Ifellä viitearvoja matalimpia olivat albumiini, hematokriitti, hemoglobiini ja hemoglobiinin määrä per litrassa punasoluja. Eläinlääkärin mukaan näistä ei ole vielä syytä huolestua, koska ovat ihan siinä rajoilla.
Dogs had their first senior health check this week. The vet didn't find anything to point out and according to her both dogs were in excellent conditon for their age :). We took also blood panel which came out pretty okey. Nuuk had a bit lower alkaline phosphatase, hemoglobin and mean corpucular hemoglobin concentration than reference value. Glucose was a bit higher than reference value. Ife had a bit lower albumine, hematocrit, hemoglobin and mean corpucular hemoglobin concentration than reference value. But the vet said that there is nothing to worry about because the difference was so small.
05.01.2018
Meillä on uudet kotisivut!
Meillä on uudet kotisivut!