Useampi vuosi on nyt tullut yhteyseloa vietettyä kaiden kanssa ja täytyy todeta, että kyllä elämä ilman näitä olisi melko tylsää. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt ja samoin niitä ylä- ja alamäkiä, mutta yhtään päivää en ole katunut. Itselle rotu on kyllä ollut juuri sopiva valinta.
Mutta olisiko kainkoira juuri se oikea rotu Sinulle? Rotu on edelleen hyvin alkukantainen ja omaa ainutlaatuisia luonteenpiirteitä, jotka tulee ottaa huomioon rotua miettiessä. Alkukantaisen luonteensa takia se omaa vieläkin vahvan ”taistele tai pakene”- vietin (fight- or- flight), jos koiraa ei sosiaalisteta kunnolla alusta alkaen. Ja yleensä kain valinta tällaisissa tilanteissa on "pakene". Yhdysvalloissa on useampikin tapaus, jossa aikuinen kai on sijoitettu ja ns. kuherruskuukauden jälkeen koira saattaakin ihan normaalissa ulkoilutustilanteessa karata ja vain kaksi näistä karanneista koirista on lopulta löytynyt elossa. Pennun sosiaalistaminen alkaa heti syntymästä kasvattajan kotoa. Kasvattajan tulisi käsitellä pentuja mahdollisimman paljon sosiaalistaen niitä uusiin ääniin, kokemuksiin ja ennen kaikkea ihmisiin. Meillä pennut viettävät ensimmäiset viikkonsa samassa makuuhuoneessa kanssani ja niitä käsitellään päivittäin. Pentujen ollessa noin kolme viikkoisia on aika tutustua perheen muihin eläimiin (toiset koirat ja kissat), paikkoihin ja normaalinelämän ääniin. On erittäin tärkeää, että uusi omistaja jatkaa pennun sosiaalistamista sen saavuttua uuteen kotiin. Pentu olisi hyvä viedä pentukursseille, tottelevaisuuskursseille ja kaikkialle missä se vain tapaisi erilaisia ja uusia ihmisiä, paikkoja ja tilanteita.
Kai on synnynnäinen metsästäjä ja joidenkin kaiden tiedetään jopa uineen tai kiivenneen puihin saaliin perässä. Metsästys on ollut se syy miksi rotu on alun perin syntynyt. Kait metsästivät kamoshikoja eli vuorikauriita korkealla Yamanashi prefektuurin vuoristoissa, jonka takia rotu on edelleen hyvin ketterä ja erinomainen kiipeilijä. Rodun edustajat rakastavat edelleen korkeita paikkoja ja omatkin koirat viihtyvät hyvin esimerkiksi sohvan kaiteilla ja metsässä on päästävä sen suurimman kallionlohkareen päälle. Rodulla on edelleen kova riistavietti ja se kyllä lähtee riistan perään, jos vain mahdollista. Suosittelen pitämään kaita irrallaan vain aidatulla alueella, jos et ole 150 % varma koirasi luoksetulosta. Nuuk ei meillä metsässä ole irti ja Ifekin vain tutussa metsässä, jossa tiedän sen osaavan liikkua. Meilläkin on ollut useampiakin tilanteita, jossa Ife on lähtenyt riistan perään, mutta kiltisti tyttö palaa kutsuttaessa. Tietysti on ollut niitäkin tilanteita, jossa sen riistan perässä ollaan oltu vähän pidempään, mutta aina Ife on palannut takaisin siihen mistä on jäljelle lähtenytkin.
Kait ovat erittäin älykkäitä ja herkkiä koiria joten ne tarvitsevat päättäväistä koulutusta hellällä kädellä. Rotu oppii nopeasti, mutta oikean motivoinnin löytäminen voi olla vaikeaa. Kait ovat omistautuneita perheilleen ja vaativat tasapuolista rakkautta ja huolenpitoa omistajiltaan ollakseen onnellisia. Omista koiristani olen huomannut, että ne loukkaantuvat myös kovin herkästi ja voivat jopa mököttää, jos kokevat tulleensa kaltoinkohdelluiksi. Tällaisia tilanteita ovat muun muassa se, jos olen ollut reissussa ilman koiria tai ollut toisen koiran kanssa harjoituksissa. Mustasukkaisuus on varmasti yksi kain huonoimmista piirteistä ja siksi meillä Ife tervehditään aina ensin. Kait ovat myös reviiritietoisia mikä voi aiheuttaa laumassa asuessa konflikteja, jos kaikki eivät kunnioita esim. kain omaa nukkumapaikkaa. Meillä Ife ei myöskään siedä, jos näyttelyissä toinen koira kulkee liian läheltä sen omaa häkkiä. Meillä pitää myös välistä puuttua leikkeihin, jos Ifellä näyttää menevän leikki yli. Kait pyrkivät kaikin keinoin välttämään konflikteja, mutta joskus niilläkin ns. menee yli tai kuumuvat liikaa.
Kain parhaimpiin piirteisiin kuuluu minusta uskollisuus ja tuo herkkyys. Kaita on turha "huijata", jos sinulla on paha mieli tai olet hieman alakuloinen, koirasi kyllä lukee sinua kuin avointa kirjaa ja tekee kaikkensa, että piristäisi omistajaansa. Arvostan myös sitä, että kait osaavat antaa tilaa niin ihmisille kuin toisille eläimille ja ne viihtyvät myös omissa oloissaan eivätkä kaipaa omistajansa huomiota kokoajan. Kait ovat myös hyvin siistejä koiria ja oppivatkin sisäsiistiksi hyvin nuorena, tietysti kaikki ovat yksilöitä, mutta useimmin kait ovat sisäsiistejä jo 4 kk ikäisenä. Matkustan itse paljon ja minulle on tärkeää, että koira osaa matkustaa hyvin ja osaa rauhoittua myös vieraassa paikassa ja autossa. On paljon mielekkäämpää ottaa koira mukaan reissuun, kun siitä näkee, että sekin tykkää maisemanvaihdoksesta. Tosin kai on onnellinen, kunhan saa viettää aikaansa oman lauman kanssa.
Kailla on kaksinkertainen turkki, jonka se vaihtaa pari kertaa vuodessa. Karvanvaihdon aikaan sitä karvaa sitten riittääkin, mutta yleensä karvanlähtö kestää vain parisen viikkoa. Prosessia voi nopeuttaa harjaamalla koiraa päivittäin ja pesemällä sen pahimman sulkasadon aikaan. Muuten kaista lähtee hyvin vähän karvaa. Kain väritys on aina brindle, jonka pohjakuviossa on eri sävyeroja (sävyistä puhutaan usein virheellisesti musta-, ruskea-ja punabrindlenä). Yleensä pennut syntyvät täysin mustina ja pohjakuvio alkaa näkyä noin parin viikon ikäisenä, toisilla pohjakuvio alkaa näkymään jo parin päivän ikäisenä. Variootioita eri sävyjen välillä on paljon ja siksi väri onkin usein niin sanotusti katsojan silmissä. Mutta väri on vain väri eikä vaikuta koiran luonteeseen tai huononna koiraa, vaikka se olisikin ”tavallinen” mustabrindle. Kesä- ja talviturkin välillä on myös pieni väriero (kesällä väritys on hieman kirkkaampi). Lisätietoa väreistä "Kain värit" kohdasta.
Nihonkeneillä esiintyy kahdenlaisia häntätyyppejä: maki-o (kiertynyt häntä) ja sashi-o (sirppimäinen tai ylöspäin osoittava häntä). Nyrkkisääntönä voidaan pitää että, jos hännän pää koskettaa tai kiertyy selkälinjan alapuolelle, häntä on maki-o. Jos ei, se on silloin sashi-o. Molempien häntätyyppien tulisi olla kiinnittynyt voimakkaasti. Maki-o:ssa selän yli niin, että selkälinjan ja hännän rungon väliin jää selvä väli, josta näkee läpi. Japanissa sopivana ja suositeltavana mittana pidetään pingispallon kokoa. Häntä voi lasketua joko vasemmalle tai oikealle puolelle. Sashi-o tyypin kantokulmissa on variaatioita, mutta se tulisi kantaa kulmassa joka on hieman eteenpäin koiran kintereestä. Hännän tulisi olla täyteläinen ja paksu oikealla värityksellä. NIPPO:ssa useimmilla roduilla on maki-o häntä ja sirppimäiset hännät ovat harvinaisia. Kuitenkin suurimmalla osalla kaista on sashi-o ja suurin osa KKA (Kai Ken Aigokai) kasvattajista suosii sirppimäistä häntää.
Suosittelen tutustumaan rotuun kunnolla ennen kuin tekee lopullisen päätöksen pennun hankkimisesta. Parhaiten rotuun tutustuu vierailemalla kain omistajien luona, juttelemalla rodun omistajille ja näyttelyissä.
Millaiselle ihmiselle kai sitten sopii? Rotu soveltuu aktiiviselle, pitkäpinnaiselle ja huumorintajuiselle ihmiselle. Kain sosiaalistaminen vaatii aikaa ja hermoja, koska taantumia varmasti sosiaalistamisen aikana tulee. Eilinen tuttu asia onkin pienen pennun päässä muuttunut yön aikana ihan hirvittäväksi peikoksi. Kai vaatii paljon liikuntaa ja onkin erinomainen kumppani ulkoilmaihmiselle. Rotu soveltuu kokemukseni mukaan kaikkiin asumismuotoihin kerrostalo yksiöstä hulppeaan huvilaan sekä maalle että kaupunkiin, kunhan sen tarvittavasta energianpurkamisesta huolehditaan. Koti on kaille pyhättö, jossa rauhoitutaan, syödään ja vietetään aikaa oman lauman kanssa eikä testata huippunopeuksia.
Mutta olisiko kainkoira juuri se oikea rotu Sinulle? Rotu on edelleen hyvin alkukantainen ja omaa ainutlaatuisia luonteenpiirteitä, jotka tulee ottaa huomioon rotua miettiessä. Alkukantaisen luonteensa takia se omaa vieläkin vahvan ”taistele tai pakene”- vietin (fight- or- flight), jos koiraa ei sosiaalisteta kunnolla alusta alkaen. Ja yleensä kain valinta tällaisissa tilanteissa on "pakene". Yhdysvalloissa on useampikin tapaus, jossa aikuinen kai on sijoitettu ja ns. kuherruskuukauden jälkeen koira saattaakin ihan normaalissa ulkoilutustilanteessa karata ja vain kaksi näistä karanneista koirista on lopulta löytynyt elossa. Pennun sosiaalistaminen alkaa heti syntymästä kasvattajan kotoa. Kasvattajan tulisi käsitellä pentuja mahdollisimman paljon sosiaalistaen niitä uusiin ääniin, kokemuksiin ja ennen kaikkea ihmisiin. Meillä pennut viettävät ensimmäiset viikkonsa samassa makuuhuoneessa kanssani ja niitä käsitellään päivittäin. Pentujen ollessa noin kolme viikkoisia on aika tutustua perheen muihin eläimiin (toiset koirat ja kissat), paikkoihin ja normaalinelämän ääniin. On erittäin tärkeää, että uusi omistaja jatkaa pennun sosiaalistamista sen saavuttua uuteen kotiin. Pentu olisi hyvä viedä pentukursseille, tottelevaisuuskursseille ja kaikkialle missä se vain tapaisi erilaisia ja uusia ihmisiä, paikkoja ja tilanteita.
Kai on synnynnäinen metsästäjä ja joidenkin kaiden tiedetään jopa uineen tai kiivenneen puihin saaliin perässä. Metsästys on ollut se syy miksi rotu on alun perin syntynyt. Kait metsästivät kamoshikoja eli vuorikauriita korkealla Yamanashi prefektuurin vuoristoissa, jonka takia rotu on edelleen hyvin ketterä ja erinomainen kiipeilijä. Rodun edustajat rakastavat edelleen korkeita paikkoja ja omatkin koirat viihtyvät hyvin esimerkiksi sohvan kaiteilla ja metsässä on päästävä sen suurimman kallionlohkareen päälle. Rodulla on edelleen kova riistavietti ja se kyllä lähtee riistan perään, jos vain mahdollista. Suosittelen pitämään kaita irrallaan vain aidatulla alueella, jos et ole 150 % varma koirasi luoksetulosta. Nuuk ei meillä metsässä ole irti ja Ifekin vain tutussa metsässä, jossa tiedän sen osaavan liikkua. Meilläkin on ollut useampiakin tilanteita, jossa Ife on lähtenyt riistan perään, mutta kiltisti tyttö palaa kutsuttaessa. Tietysti on ollut niitäkin tilanteita, jossa sen riistan perässä ollaan oltu vähän pidempään, mutta aina Ife on palannut takaisin siihen mistä on jäljelle lähtenytkin.
Kait ovat erittäin älykkäitä ja herkkiä koiria joten ne tarvitsevat päättäväistä koulutusta hellällä kädellä. Rotu oppii nopeasti, mutta oikean motivoinnin löytäminen voi olla vaikeaa. Kait ovat omistautuneita perheilleen ja vaativat tasapuolista rakkautta ja huolenpitoa omistajiltaan ollakseen onnellisia. Omista koiristani olen huomannut, että ne loukkaantuvat myös kovin herkästi ja voivat jopa mököttää, jos kokevat tulleensa kaltoinkohdelluiksi. Tällaisia tilanteita ovat muun muassa se, jos olen ollut reissussa ilman koiria tai ollut toisen koiran kanssa harjoituksissa. Mustasukkaisuus on varmasti yksi kain huonoimmista piirteistä ja siksi meillä Ife tervehditään aina ensin. Kait ovat myös reviiritietoisia mikä voi aiheuttaa laumassa asuessa konflikteja, jos kaikki eivät kunnioita esim. kain omaa nukkumapaikkaa. Meillä Ife ei myöskään siedä, jos näyttelyissä toinen koira kulkee liian läheltä sen omaa häkkiä. Meillä pitää myös välistä puuttua leikkeihin, jos Ifellä näyttää menevän leikki yli. Kait pyrkivät kaikin keinoin välttämään konflikteja, mutta joskus niilläkin ns. menee yli tai kuumuvat liikaa.
Kain parhaimpiin piirteisiin kuuluu minusta uskollisuus ja tuo herkkyys. Kaita on turha "huijata", jos sinulla on paha mieli tai olet hieman alakuloinen, koirasi kyllä lukee sinua kuin avointa kirjaa ja tekee kaikkensa, että piristäisi omistajaansa. Arvostan myös sitä, että kait osaavat antaa tilaa niin ihmisille kuin toisille eläimille ja ne viihtyvät myös omissa oloissaan eivätkä kaipaa omistajansa huomiota kokoajan. Kait ovat myös hyvin siistejä koiria ja oppivatkin sisäsiistiksi hyvin nuorena, tietysti kaikki ovat yksilöitä, mutta useimmin kait ovat sisäsiistejä jo 4 kk ikäisenä. Matkustan itse paljon ja minulle on tärkeää, että koira osaa matkustaa hyvin ja osaa rauhoittua myös vieraassa paikassa ja autossa. On paljon mielekkäämpää ottaa koira mukaan reissuun, kun siitä näkee, että sekin tykkää maisemanvaihdoksesta. Tosin kai on onnellinen, kunhan saa viettää aikaansa oman lauman kanssa.
Kailla on kaksinkertainen turkki, jonka se vaihtaa pari kertaa vuodessa. Karvanvaihdon aikaan sitä karvaa sitten riittääkin, mutta yleensä karvanlähtö kestää vain parisen viikkoa. Prosessia voi nopeuttaa harjaamalla koiraa päivittäin ja pesemällä sen pahimman sulkasadon aikaan. Muuten kaista lähtee hyvin vähän karvaa. Kain väritys on aina brindle, jonka pohjakuviossa on eri sävyeroja (sävyistä puhutaan usein virheellisesti musta-, ruskea-ja punabrindlenä). Yleensä pennut syntyvät täysin mustina ja pohjakuvio alkaa näkyä noin parin viikon ikäisenä, toisilla pohjakuvio alkaa näkymään jo parin päivän ikäisenä. Variootioita eri sävyjen välillä on paljon ja siksi väri onkin usein niin sanotusti katsojan silmissä. Mutta väri on vain väri eikä vaikuta koiran luonteeseen tai huononna koiraa, vaikka se olisikin ”tavallinen” mustabrindle. Kesä- ja talviturkin välillä on myös pieni väriero (kesällä väritys on hieman kirkkaampi). Lisätietoa väreistä "Kain värit" kohdasta.
Nihonkeneillä esiintyy kahdenlaisia häntätyyppejä: maki-o (kiertynyt häntä) ja sashi-o (sirppimäinen tai ylöspäin osoittava häntä). Nyrkkisääntönä voidaan pitää että, jos hännän pää koskettaa tai kiertyy selkälinjan alapuolelle, häntä on maki-o. Jos ei, se on silloin sashi-o. Molempien häntätyyppien tulisi olla kiinnittynyt voimakkaasti. Maki-o:ssa selän yli niin, että selkälinjan ja hännän rungon väliin jää selvä väli, josta näkee läpi. Japanissa sopivana ja suositeltavana mittana pidetään pingispallon kokoa. Häntä voi lasketua joko vasemmalle tai oikealle puolelle. Sashi-o tyypin kantokulmissa on variaatioita, mutta se tulisi kantaa kulmassa joka on hieman eteenpäin koiran kintereestä. Hännän tulisi olla täyteläinen ja paksu oikealla värityksellä. NIPPO:ssa useimmilla roduilla on maki-o häntä ja sirppimäiset hännät ovat harvinaisia. Kuitenkin suurimmalla osalla kaista on sashi-o ja suurin osa KKA (Kai Ken Aigokai) kasvattajista suosii sirppimäistä häntää.
Suosittelen tutustumaan rotuun kunnolla ennen kuin tekee lopullisen päätöksen pennun hankkimisesta. Parhaiten rotuun tutustuu vierailemalla kain omistajien luona, juttelemalla rodun omistajille ja näyttelyissä.
Millaiselle ihmiselle kai sitten sopii? Rotu soveltuu aktiiviselle, pitkäpinnaiselle ja huumorintajuiselle ihmiselle. Kain sosiaalistaminen vaatii aikaa ja hermoja, koska taantumia varmasti sosiaalistamisen aikana tulee. Eilinen tuttu asia onkin pienen pennun päässä muuttunut yön aikana ihan hirvittäväksi peikoksi. Kai vaatii paljon liikuntaa ja onkin erinomainen kumppani ulkoilmaihmiselle. Rotu soveltuu kokemukseni mukaan kaikkiin asumismuotoihin kerrostalo yksiöstä hulppeaan huvilaan sekä maalle että kaupunkiin, kunhan sen tarvittavasta energianpurkamisesta huolehditaan. Koti on kaille pyhättö, jossa rauhoitutaan, syödään ja vietetään aikaa oman lauman kanssa eikä testata huippunopeuksia.
So you think a Kai Ken is the right dog for you?? Let us tell you some of the unique characteristics of this breed that make them a truly special dog.
Because of the Kai's primitive nature and wild origins, it is important that the Kai be well socialized, starting at birth, with the breeder handling the newborns and exposing them to new sounds, sights, and people. It is of UTMOST IMPORTANCE THAT THE NEW OWNER CONTINUE this socialization from the time the Kai comes home as a baby puppy well into adult hood, taking him to training classes and any where else possible to expose him to different people, places and situations to have a happy well adjusted pet that is not fearful and timid.
The Kai is a natural hunter and some Kais have been known to swim or climb trees in pursuit of their prey. Given a chance they will take off in search of game. It is advisable to never trust your Kai off lead unless in a fenced yard.
Kais are highly intelligent so they will need firm training by a loving hand. Kais are extremely devoted to their family and require a fair amount of love and attention from their owner in order to be happy and they will do best kept as inside house dogs. They are a double coated breed that sheds once or twice a year.
IMPORTANT TO NOTE
This breed is still a primitive breed and most people do not realize what is going to be demanded of their time and energy in socialization with these guys.
Breeders should try very hard to make sure each new owner understands this is not a lab and will not react well to new situations and experiences without tons of proper socialization and training.This breed should never be portrayed in general as a lovable outgoing companion, and every breeder/owner out there should be extremely honest when placing a dog whether it is a young puppy or an older dog.
This was a wild dog and can and will revert back to his wild nature if not guided properly.... and yes some lines are more independent than others and without proper guidance will become more assertive. Unfortunately when the owners do not understand this and have not done everything in their power to guide the dog properly ( proper owner training, puppy classes,obedience classes, etc.) not only does the specific dog suffer but also the breed in general.
It is up to the breeders to try to make sure that they place the proper temperment puppy with the proper owners. If you have a very shy weak willed owner you do not place a very outgoing assertive dog with them.The dog will have to take over as pack leader. It's that simple. It is up to the owners to ensure the dog has the proper raising and training.
Following text has been copied from NAKA's (North American Kai Assosiacion) websites with writer's permission.
Because of the Kai's primitive nature and wild origins, it is important that the Kai be well socialized, starting at birth, with the breeder handling the newborns and exposing them to new sounds, sights, and people. It is of UTMOST IMPORTANCE THAT THE NEW OWNER CONTINUE this socialization from the time the Kai comes home as a baby puppy well into adult hood, taking him to training classes and any where else possible to expose him to different people, places and situations to have a happy well adjusted pet that is not fearful and timid.
The Kai is a natural hunter and some Kais have been known to swim or climb trees in pursuit of their prey. Given a chance they will take off in search of game. It is advisable to never trust your Kai off lead unless in a fenced yard.
Kais are highly intelligent so they will need firm training by a loving hand. Kais are extremely devoted to their family and require a fair amount of love and attention from their owner in order to be happy and they will do best kept as inside house dogs. They are a double coated breed that sheds once or twice a year.
IMPORTANT TO NOTE
This breed is still a primitive breed and most people do not realize what is going to be demanded of their time and energy in socialization with these guys.
Breeders should try very hard to make sure each new owner understands this is not a lab and will not react well to new situations and experiences without tons of proper socialization and training.This breed should never be portrayed in general as a lovable outgoing companion, and every breeder/owner out there should be extremely honest when placing a dog whether it is a young puppy or an older dog.
This was a wild dog and can and will revert back to his wild nature if not guided properly.... and yes some lines are more independent than others and without proper guidance will become more assertive. Unfortunately when the owners do not understand this and have not done everything in their power to guide the dog properly ( proper owner training, puppy classes,obedience classes, etc.) not only does the specific dog suffer but also the breed in general.
It is up to the breeders to try to make sure that they place the proper temperment puppy with the proper owners. If you have a very shy weak willed owner you do not place a very outgoing assertive dog with them.The dog will have to take over as pack leader. It's that simple. It is up to the owners to ensure the dog has the proper raising and training.
Following text has been copied from NAKA's (North American Kai Assosiacion) websites with writer's permission.