17.8.2014
”No kun sä oot niin nuori, että ---” Tuo on lauseen alku, jonka olen kuullut monesti puhuttaessa koirien jalostuksesta vanhempien kasvattajien kanssa. Liian nuori ymmärtämään joidenkin mielestä yhtään mitään koirien kasvatuksesta näin pelkistettynä :) Itse en ihan näin mustavalkoisesti asiata näe, vaikka kennelnimelleni on vasta yksi pentue rekisteröity. Mielestäni sitä tietotaidon määrää ei voi mitata rekisteröityjen pentueiden määrissä, että useamman pentueen kasvattanut tietää automaattisesti enemmän genetiikasta, joka koirien jalostukseen liittyy. Ei todellakaan. Olen ollut siitä onnellisessa asemassa lapsesta asti, että lähisuvussani sekä äiti että kummitäti ovat kasvattaneet sekä kissoja että koiria koko lapsuuteni. Kissanäyttelyissä olen pyörinyt 3 kk ikäisestä sinne 7 vuoden ikäiseksi, jonka jälkeen kuvioon tulikin sitten koirat. Kasvatettujen kissapentueiden määrää en edes muista, mutta pienestä asti äitini on hienosti minut ottanut mukaan pentujen synnytykseen ja hoitoon. Olen ollut todistamassa niitä kasvattajan epäonnen päiviä ihan polven korkuisesta asti, kun kaikki ei suju niin kuin pitäisi. Kitalakihalkioita, kuolleena syntyneitä pentuja, emon hylkäämiä pentuja ja keisarinleikkauksia. Olen saanut olla syöttämässä pentuja, kun emokissan oma maito ei riitä koko pesuetta ravitsemaan, etsimässä emokissan piilopaikkaa pennuille, kun tulee se ”muuttovaihe” ja siivoamassa pentujen pissa-astioita. Joidenkin mielestä lapsen ei kuuluisi nähdä tai kokea tällaista, mutta nämä ovat opettaneet minulle vain hyviä asioita omaa kasvattajan uraani ajatellen. En katso maailmaa ja koirien jalostusta vaaleanpunaisten lasien läpi vaan osaan sopeutua myös yllätyksiin. Cornish rex on varmasti ollut se kissarotu, joka on vaikuttanut paljon siihen, että kiinnostuin genetiikasta ihan kirjallisuuden tasolla. Mieletön kiinnostus siihen, miksi tällä rodulla on kihara turkki ja miten se on aikojen saatossa jalostettu sellaiseksi. Eihän sitä lapsena ymmärtänyt genetiikan termeistä mitään, mutta perusteet kirjaston kirjoista on käyty opiskelemassa konkreettisten esimerkkien avulla.
Lopullisen sinetin luonnontieteiden opiskeluilla aiheutti minun ensimmäisen koirani Mistyn syntymä. Olin silloin 11-vuotias. Pienen tytön päähän ei vaan mennyt se miten kahdesta musta-valkoisesta koirasta voi syntyä maksa-valkoinen, joten ei kun kirjastoon ja internetistä tietoa etsimään. Ja syykin selvisi koirien sukutauluja pläräämällä, isän isä ja emän isä olivat maksa-valkoisia ja lisäksi emän emä oli musta-valko-tan. Voisi kai näin leikkisästi sanoa, että siitä se ajatus sitten lähti. Schipperkejen tullessa peliin olin jo sen verta vanhempi, että genetiikka ja koirien jalostus alkoi todella kiinnostaa. Ja lisäksi internetistä löytyi tuolloin ja aivan valtavasti infoa eikä tietoja tarvinnut lukea pikku kylän kirjastojen kirjoista, joissa tieto oli osittain jo vanhentunutta. Olen saanut olla mukana äitini kasvatustoiminnassa myös koirien osalta ihan alusta saakka, joten kasvatuskokemusta on kertynyt vaikka ei sille omalle kasvattajanimelle. Siksi välistä koen loukkaavana sen, että kokemusta koiran kasvatuksessa mitataan sillä iällä. Ikä on vain numero, tässäkin asiassa. Olen päässyt olemaan mukana keisarinleikkauksissa, kokenut nartun polttoheikkoudet, päässyt avustamaan jos pentu onkin tullut perätilassa ja lisäksi nähnyt millainen on vesipää. Olen kyllä törmännyt sellaisiinkin ”vanhoihin, viisaisiin ja kokeneisiin” kasvattajiin, joille perusgenetiikan sanat ovat ihan hepreaa. Vanhoilla kasvattajilla on varmasti paljon sitä käytännön kokemusta asioista, mutta ei se perusgenetiikan hallinta nyt pahitteeksi olisi. Otan kiitollisena vastaan kaikki neuvot kokeneimmilta kasvattajilta, mutta olen oppinut myös kyseenalaistamaan ja tarkistamaan tiedot, jos koen sen tarpeelliseksi. Siitä ei kenenkään tarvitse loukkaantua, jos en itse ole samaa mieltä joissakin jalostukseen liittyvissä asioissa.
Ja miten tämä vuodatus nyt sitten edes liittyy kainkoiriin? Ifen jalostus on aiheuttanut varmasti paljon keskustelua koirapiireissä. Otin tietoisen riskin astuttaessani Ifen. Kuten sivuiltani sen voi myös lukea, niin Ife on vieraita kohtaan arka ja hyvin varauksellinen. Uudet ja yllättävät tilanteet aiheuttavat sille edelleen korkean pako tarpeen. Tunnen Ifen sukulaisia paljon Yhdysvalloista ja olen kaikkien kain omistajien kanssa jutellut koirien luonteista, jos koirat ovat edes kaukaista sukua Ifelle. Olen alusta asti ollut sitä mieltä, että sen varauksellisuus on enemmänkin opittua kuin täysin geeneissä olevaa. Ifestä on otettu verinäyte Hannes Lohen arkuustutkimukseen, joten toivottavasti joskus tuloksia saamme :). Samoin Ifen ja Nuukin pennuista on näytteet otettu ja Lohen tutkimusryhmälle lähetetty. Nuuk taas on pomminvarma koira ollut ihan alusta asti. Vaihdoin ajatuksia useiden ulkomaalaisten kain kasvattajien kanssa ennen lopullista päätöstä Ifen astutuksesta Nuukilla. Sain paljon positiivista tukea ja asioita tutkailtiin eri näkökulmista ja suunnista. Valmiiksi mietittiin nekin ”entäjos”-tilanteet. Päällimmäisenä minulla oli ajatus, että entä jos Ifen arkuus todellakin on perinnöllistä niin edes Nuukin huippuluonne ei siinä vaiheessa paljon auttaisi. Kuitenkin otin riskin ja Ife astutettiin Nuukilla lokakuussa 2012. Pennut syntyivät joulukuussa ja Ife oli aivan loistava äiti. Huolehti pennuista todella upeasti ja synnytys sujui nopeasti. Pentuja käsiteltiin paljon päivittäin ja niitä totutettiin erilaisiin normaalin elämän ääniin ja pennut kasvoivat minulla keskellä normaalia arkea. Olin tiiviisti kotona pentujen elämän ensimmäiset 7 viikkoa ja päätöstä ei ole tarvinnut katua hetkeäkään. Olen livenä tavannut viidestä pennusta kolme ja yhdelläkään koiralla ei ole havaittavissa Ifen kaltaista varautuneisuutta vieraisiin ihmisiin normaaleissa kanssakäymisissä (ei siis näyttelykehässä). Ja lisäksi mitä olen kuullut kahdesta muusta, niin siellä ollaan myös hyvin Nuukin kaltaisia mitä tulee vieraitten ihmisten kohtaamiseen.
Määrätietoisuus on ajanut minut tähän pisteeseen missä olen nyt. Nyt tuntuu mielettömältä ajatella, että olin vain 18-vuotias maksaessani Ifen varausmaksun, varausmaksun pennusta jota ei ollut vielä edes syntynyt. Uskon vahvasti, että jos en olisi tuonut Suomeen ensimmäistä kaita, ei sitä olisi vieläkään tehnyt kukaan muu. Joskus vain vaaditaan niitä päättömiä riskin ottoja. Iso kiitos kuuluu perheelleni, eri toten äidilleni, joka on tukenut minua näissä pähkähulluissa ideoissa ja kehottanut kurkottamaan tähtiin ja lisäksi tutustuttanut minut koirien ja kissojen kasvatukseen ihan vauvasta asti.
14.8.2014
Maailman voittajasta selvitty hengissä! Ajettiin Nuukin kanssa Vantaalle hotelliin jo torstaina, koska halusin käydä tutustumassa näyttelypaikkaan rauhassa perjantaina ilman koiraa. Plus halusin ostella tavaraa valmiiksi ettei lauantaina tarvitse sitten autoon kauheasti tavarata roudailla. Meidän hotelli sijaitsi ihan Vantaanjoen kupeessa, jossa oli upeat lenkkeilymaastot koirien kanssa. Huolimatta hotellin kyseenalaisesta maineesta, olisin sinne valmis majoittumaan toistekin koiran kanssa juurikin näiden lenkkeilymahdollisuuksien takia. Perjantai-aamuna käytiinkin pitkällä lenkillä joen varrella kävellen Nuukin kanssa. Oli vaan kovin ihmeissään, kun en päästänyt sitä jokeen kahlailemaan kuten täällä kotona Joensuussa (rehellisesti sanottuna vesi näytti minusta todella kuvottavalta!). Iltapäivällä kävin pyörähtämässä messarissa ja mukaan tarttuikin reilusti koirille ja kissalle evästä. Tämä maalainen joutui käyttämään julkista liikennettä tuolla isolla kirkolla ja kaikista peloistani huolimatta selvisin kuin ihmeen kaupalla aina oikealle pysäkille (kiitos Tuomas reaaliaikaisesta opastuksesta :) ). Perjantai-iltana meillä olikin sitten viime hetken treenit Gekkoo No-poppoon kesken Heurekan parkkipaikalla. Olinhan kuitenkin ilmoittanut kasvattaja- ja pariluokan ja ei oltu koskaan treenattu tätä. Saimme myös paikalle kaksi (toivottavasti) tulevaa kain omistajaa, jotka tulivat tutustumaan rotuun livenä. Paikalle saatiinkin hyvin edustava joukko kainkoiria, kun paikalla oli Akali, Jaku, Maya, Nuuk ja Urkki eli puolet Suomen kai populaatiosta. Kaikki koirat osasivat käyttäytyä edukseen ja kyllä me ihmisetkin taidettiin antaa hyvä rotu kuvasta :D. Treenit meni miten meni ja kun parikilpailua harjoiteltiin niin oli jo usko mennä, että esitänkö koko paria eli Nuukkia ja Maikkia. Mayalla oli juoksut lopuillaan ja mikäs olisikaan kivempaa näin uroksen omistajan näkökulmasta, kun toinen koittaa nousta selkään koko ajan kun koiria koitat liikuttaa. Lisäksi kasvattajaryhmää harjoiteltaessa näytti siltä ettei Mayaa ja Akalia voisi seisottaa peräkkäin kun eivät kovin hyvin juttuun tulleet. Akali on niin Ifen kopio kuin voi olla mitä tulee tuohon toisten narttujen sietämiseen, jos toisella on juoksut. Eli samalla reviirille ei muuten mahduta. Treeneistä jäi kuitenkin kaikinpuolin hyvä mieli aamua ajatellen.
Oltiin messarissa jo hyvissä ajoin, että koirat sai vähän rauhoittua ja saatiin itsekin hengähtää ennen kehää. Paikalle oli ilmoitettu 8 kaita, joista 7 oli aikuisia. Kova kisa siis tulossa, varsinkin kun paikalla oli viime vuoden maailman voittajat (ja ei näiden koirien tittelirivi muutenkaan kovin tyhjä ole). Tuomarina meillä oli siis herra Kamisato Hiroshi Japanista. Tiesin tuomarin arvostavan hyvin liikkuvaa, hyvin rakentunutta ja ennen kaikkea hyvässä lihaskunnossa olevaa koiraa. Nuuk tosiaan on omaan silmään suhteellisen niukasti kulmautunut, joten odotin tosissani meille sitä EH:ta. Kainkoirien kehän aloitti Urkki, joka esiintyi nyt viimeistä kertaa pentuluokassa. Hienosti meidän maalainen veti :P. Koska tuomari ei puhunut paljoakaan englantia, oli hänellä tulkki mukana. Arvostelut olivat siksi hieman pelkistettyjä. Urkki sai kunniapalkinnon ja oli täten rotunsa paras pentu. Minun odotukset näyttelystä oli siis täytetty ja kaikki tuleva oli vain plussaa. Me oltiin Jakun kanssa seuraavaksi vuorossa… Näytin itse Jakun hampaat, kun tahtoi hieman pakitella siinä. Tuomaria tämä vain nauratti ja se laski hieman omaa turhautuneisuutta. Liikkeitä tosiaan katsottiin todella tarkkaan, samoin ilmettä eli siellä sai juosta sitten useamman kiekan. Siinä sitten seista pönötettiin Jakun kanssa kunnes kuulin taikasanan ”excellent”. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun kiikutin arvostelun jälkeen koiran omistajalleen ja vaihdoin Nuukin. Nuukilla oli valioluokassa kilpailijana upea tanskalainen uros. Tuomari tuntui kovasti tulkin välityksellä selvittävän kehäsihteerien kanssa ennen koiran arvostelua jotakin ja minua alkoi lievästi sanottuna jännittää mikä siellä mättää. Koira saatiin kuitenkin arvostelua ja tuloksena oli erittäin hyvä. Tässä vaiheessa alkoi sitten todella jännittää mitä ihmettä Nuuk saa, kun edellinen koira oli kuitenkin viime vuoden maailman voittaja. Mutta leuka rintaan ja kohti tuomarin arvostelevaa silmää. Nuuk antoi käydä itsensä läpi hienosti ja liikkui kuin unelma. Ja erinomainenhan sieltä tulla paukahti. Syynä tanskalaisen koiran EH:n oli koiran koko, se todellakin oli pieni koska jopa nartut olivat sitä kookkaampia. Seuraavaksi vuorossa oli cacib kehä, kehä jossa siis cacibin saaneesta koirasta tulee automaattisesti maailman voittaja. Jakun tuli esittämään Kati (iso kiitos!) ja niin saatiin kehä pyörimään. Tuomari valitsi Nuukin ykköseksi ja täten siitä tuli maailman voittaja. Jaku sai vara-cacibin ja sertin. Mielettömän upeata saada serti rodun kotimaan tuomarilta. Jakun arvostelu:
“Breed type: very good. Quality: very good. Condition: very good. Head: very good. Neck and back: good. Body balance: good. Tail: very good. Movement: good. Coat: good”
Nartut olivat kehässä seuraavaksi ja meidän nuoriso eli Akali ja Maya aloittivat kehän. Akali oli aamulla selvästi noussut väärällä tassulla ylös, kun sitä ei vaan huvittanut mikään siellä kehässä. Ja kaikkein vähiten se liikkuminen :D. Arvostelu oli kuitenkin hieno ja tuloksena erittäin hyvä. Tässä vaiheessa kasvattaja myhäili jo kehän laidalla tyytyväisenä, että kasvattajaluokka saadaan kasaan. Mayan tulos oli sitten erinomainen. Sekä avoimessa että valioluokassa oli narttuja, joista molemmat saivat erinomaisen. Tuli cacib kehän vuoro, Maikki toimi ryhmän johtajana ja liikkeitä katsottiin taas todella tarkkaan. Voi sitä riemun määrää, kun tuomari osoitti Maikkia ja Katia ykköseksi. En muista tarkalleen, mutta taisi siellä kehän laidalla kasvattaja hyppiä suhteellisen riemuissaan tästä. Vara-cacib meni sitten Ifen sukulaiselle Tanskaan, joka muuten on myös viime vuoden maailman voittaja. Ja cacibin myötähän Maikki sai sitten myös sertin. Joten taas kertaalleen ROP-kehässä isä ja tytär kohtasivat. Tuomarin mielestä Nuuk oli tänään parempi ja täten siitä tuli ROP ja Maikista VSP. Kasvattajaluokka oli seuraavaksi, johon siis osallistui Akali, Jaku ja Maya. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun rodussa esitetään kasvattajaluokka FCI:n näyttelyssä. Täten ylpeänä voin sanoa kasvattaneeni maailman ensimmäisen kai pentueen, joka on palkittu maailman voittaja näyttelyssä rotunsa parhaana kasvattajana <3. Kasvattajana olen tarjonnut pennuille mahdollisemman hyvät lähtökohdat elämään, mutta todellisen työn ovat tehneet upeat kasvattien omistajat. ISO KIITOS teille, ilman teitä en olisi tässä. Ja tässä kasvattajaryhmän arvostelu: ”Type: very good. Similar types. Quality: very good. Condition: very good.”. Parikilpailu oli tämän jälkeen, jossa siis esitin Nuukin ja Mayan. Omistaja on aidosti yllättynyt miten upeasti koirat vetivät shown. Kun miettii, että asuvat erillään ja kerettiin tosiaan se pari kertaa harjoitella ennen kehää. Lopulta olimme ROP-pari. Samainen tuomari arvosteli myös BIS-pari kehän ja sanoi minulle tulkin välityksellä, että odottaa todella näkevänsä meidät isossa kehässä. Parikilpailun arvostelu: ”Very similar type. Same balance. Very good quality. Very good movements.”. Sain kehän jälkeen vielä vaihtaa muutaman sanan tuomarin kanssa tulkin välityksellä ja tuomari oli yllättynyt kuinka hyvälaatuisia koiria meillä täällä Suomessa on. Tällaisista kommenteista ei voi muuta kuin olla otettu. Kehien jälkeen koirat pääsikin dopingtestiin, joten kaikin puolin jännittävä päivä meille kaikille. Voin varmasti todeta, että näytteenottaja joka sattui Maikille kiroaa tämän rodun alimpaan helvettiin, eihän sitä virtsanäytettä odoteltu kuin 4 tuntia. Ja kun valvoja ei saa poistua koiran luota edes vessaan tai syömään, niin voin uskoa että hieman pitkä päivä oli hänellä.
Loppupäivä sujuikin shoppaillessa ja kehän laidalla odottaen ryhmäkilpailujen alkamista. Luonamme kävi paljon rodusta kiinnostuneita ja olikin kiva vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa rodustamme. Oli myös kiva nähdä livenä ihmisiä joiden kanssa on vaihdettu vain sähköposteja tai viestejä facebookissa. Ryhmissä ei tullut menestystä, mutta ennen kaikkea hyvää julkisuutta rodulle! Kaikki käyttäytyivät esimerkillisesti isossa kehässä, vaikka porukkaa oli paljon ja ennen kaikkea melua joka ei kuulu koirien normaali arkielämään (eli livebändi, joka isossa kehässä oli soittamassa). Tästä linkistä voi katsoa ryhmäkilpailut jälkikäteen: parikilpailu http://webcaster.goodmood.fi/wds2014/recordings/?video=7 (kainkoirat 11:20), ryhmäkisa http://webcaster.goodmood.fi/wds2014/recordings/?video=10 (kainkoirat 4:25). Kasvattajaluokan videoklippiä ei vielä sivuilta löytynytkään. Kuvia löytyy sitten näiltä sivuilta http://ferriswheel.kuvat.fi/kuvat/WDS+2014/, http://ktverin.kuvat.fi/kuvat/Sekalaisia,+mm.+n%C3%A4yttelyit%C3%A4/Helsinki,+Maailman+voittajan%C3%A4yttely+9.8.2014/ ja https://www.flickr.com/photos/125574296@N05/sets/72157645976802250/. Kaiken kaikkiaan päivä oli pitkä, mutta sitäkin hauskempi. En vieläkään ole tajunnut, että omistan oikeasti kaksi maailman voittajaa. Tieni tähän pisteeseen on ollut pitkä ja kivinen. On aivan mieletöntä ajatella, että vihdoinkin kaikki työ alkaa kantaa hedelmää. Kiitos seurasta kaikille, jotka luonamme pistäydyitte ja kasvattien omistajille. Ja kiitos Tuomas ”kepoilusta”, susta tulee mahtava kepo jollekin ;) <3. Ja loppuun viralliset pönötyskuvat meidän voittajista ja kasvattajaryhmästä. Kuvista kiitos Kenneth Tverinille :).
”No kun sä oot niin nuori, että ---” Tuo on lauseen alku, jonka olen kuullut monesti puhuttaessa koirien jalostuksesta vanhempien kasvattajien kanssa. Liian nuori ymmärtämään joidenkin mielestä yhtään mitään koirien kasvatuksesta näin pelkistettynä :) Itse en ihan näin mustavalkoisesti asiata näe, vaikka kennelnimelleni on vasta yksi pentue rekisteröity. Mielestäni sitä tietotaidon määrää ei voi mitata rekisteröityjen pentueiden määrissä, että useamman pentueen kasvattanut tietää automaattisesti enemmän genetiikasta, joka koirien jalostukseen liittyy. Ei todellakaan. Olen ollut siitä onnellisessa asemassa lapsesta asti, että lähisuvussani sekä äiti että kummitäti ovat kasvattaneet sekä kissoja että koiria koko lapsuuteni. Kissanäyttelyissä olen pyörinyt 3 kk ikäisestä sinne 7 vuoden ikäiseksi, jonka jälkeen kuvioon tulikin sitten koirat. Kasvatettujen kissapentueiden määrää en edes muista, mutta pienestä asti äitini on hienosti minut ottanut mukaan pentujen synnytykseen ja hoitoon. Olen ollut todistamassa niitä kasvattajan epäonnen päiviä ihan polven korkuisesta asti, kun kaikki ei suju niin kuin pitäisi. Kitalakihalkioita, kuolleena syntyneitä pentuja, emon hylkäämiä pentuja ja keisarinleikkauksia. Olen saanut olla syöttämässä pentuja, kun emokissan oma maito ei riitä koko pesuetta ravitsemaan, etsimässä emokissan piilopaikkaa pennuille, kun tulee se ”muuttovaihe” ja siivoamassa pentujen pissa-astioita. Joidenkin mielestä lapsen ei kuuluisi nähdä tai kokea tällaista, mutta nämä ovat opettaneet minulle vain hyviä asioita omaa kasvattajan uraani ajatellen. En katso maailmaa ja koirien jalostusta vaaleanpunaisten lasien läpi vaan osaan sopeutua myös yllätyksiin. Cornish rex on varmasti ollut se kissarotu, joka on vaikuttanut paljon siihen, että kiinnostuin genetiikasta ihan kirjallisuuden tasolla. Mieletön kiinnostus siihen, miksi tällä rodulla on kihara turkki ja miten se on aikojen saatossa jalostettu sellaiseksi. Eihän sitä lapsena ymmärtänyt genetiikan termeistä mitään, mutta perusteet kirjaston kirjoista on käyty opiskelemassa konkreettisten esimerkkien avulla.
Lopullisen sinetin luonnontieteiden opiskeluilla aiheutti minun ensimmäisen koirani Mistyn syntymä. Olin silloin 11-vuotias. Pienen tytön päähän ei vaan mennyt se miten kahdesta musta-valkoisesta koirasta voi syntyä maksa-valkoinen, joten ei kun kirjastoon ja internetistä tietoa etsimään. Ja syykin selvisi koirien sukutauluja pläräämällä, isän isä ja emän isä olivat maksa-valkoisia ja lisäksi emän emä oli musta-valko-tan. Voisi kai näin leikkisästi sanoa, että siitä se ajatus sitten lähti. Schipperkejen tullessa peliin olin jo sen verta vanhempi, että genetiikka ja koirien jalostus alkoi todella kiinnostaa. Ja lisäksi internetistä löytyi tuolloin ja aivan valtavasti infoa eikä tietoja tarvinnut lukea pikku kylän kirjastojen kirjoista, joissa tieto oli osittain jo vanhentunutta. Olen saanut olla mukana äitini kasvatustoiminnassa myös koirien osalta ihan alusta saakka, joten kasvatuskokemusta on kertynyt vaikka ei sille omalle kasvattajanimelle. Siksi välistä koen loukkaavana sen, että kokemusta koiran kasvatuksessa mitataan sillä iällä. Ikä on vain numero, tässäkin asiassa. Olen päässyt olemaan mukana keisarinleikkauksissa, kokenut nartun polttoheikkoudet, päässyt avustamaan jos pentu onkin tullut perätilassa ja lisäksi nähnyt millainen on vesipää. Olen kyllä törmännyt sellaisiinkin ”vanhoihin, viisaisiin ja kokeneisiin” kasvattajiin, joille perusgenetiikan sanat ovat ihan hepreaa. Vanhoilla kasvattajilla on varmasti paljon sitä käytännön kokemusta asioista, mutta ei se perusgenetiikan hallinta nyt pahitteeksi olisi. Otan kiitollisena vastaan kaikki neuvot kokeneimmilta kasvattajilta, mutta olen oppinut myös kyseenalaistamaan ja tarkistamaan tiedot, jos koen sen tarpeelliseksi. Siitä ei kenenkään tarvitse loukkaantua, jos en itse ole samaa mieltä joissakin jalostukseen liittyvissä asioissa.
Ja miten tämä vuodatus nyt sitten edes liittyy kainkoiriin? Ifen jalostus on aiheuttanut varmasti paljon keskustelua koirapiireissä. Otin tietoisen riskin astuttaessani Ifen. Kuten sivuiltani sen voi myös lukea, niin Ife on vieraita kohtaan arka ja hyvin varauksellinen. Uudet ja yllättävät tilanteet aiheuttavat sille edelleen korkean pako tarpeen. Tunnen Ifen sukulaisia paljon Yhdysvalloista ja olen kaikkien kain omistajien kanssa jutellut koirien luonteista, jos koirat ovat edes kaukaista sukua Ifelle. Olen alusta asti ollut sitä mieltä, että sen varauksellisuus on enemmänkin opittua kuin täysin geeneissä olevaa. Ifestä on otettu verinäyte Hannes Lohen arkuustutkimukseen, joten toivottavasti joskus tuloksia saamme :). Samoin Ifen ja Nuukin pennuista on näytteet otettu ja Lohen tutkimusryhmälle lähetetty. Nuuk taas on pomminvarma koira ollut ihan alusta asti. Vaihdoin ajatuksia useiden ulkomaalaisten kain kasvattajien kanssa ennen lopullista päätöstä Ifen astutuksesta Nuukilla. Sain paljon positiivista tukea ja asioita tutkailtiin eri näkökulmista ja suunnista. Valmiiksi mietittiin nekin ”entäjos”-tilanteet. Päällimmäisenä minulla oli ajatus, että entä jos Ifen arkuus todellakin on perinnöllistä niin edes Nuukin huippuluonne ei siinä vaiheessa paljon auttaisi. Kuitenkin otin riskin ja Ife astutettiin Nuukilla lokakuussa 2012. Pennut syntyivät joulukuussa ja Ife oli aivan loistava äiti. Huolehti pennuista todella upeasti ja synnytys sujui nopeasti. Pentuja käsiteltiin paljon päivittäin ja niitä totutettiin erilaisiin normaalin elämän ääniin ja pennut kasvoivat minulla keskellä normaalia arkea. Olin tiiviisti kotona pentujen elämän ensimmäiset 7 viikkoa ja päätöstä ei ole tarvinnut katua hetkeäkään. Olen livenä tavannut viidestä pennusta kolme ja yhdelläkään koiralla ei ole havaittavissa Ifen kaltaista varautuneisuutta vieraisiin ihmisiin normaaleissa kanssakäymisissä (ei siis näyttelykehässä). Ja lisäksi mitä olen kuullut kahdesta muusta, niin siellä ollaan myös hyvin Nuukin kaltaisia mitä tulee vieraitten ihmisten kohtaamiseen.
Määrätietoisuus on ajanut minut tähän pisteeseen missä olen nyt. Nyt tuntuu mielettömältä ajatella, että olin vain 18-vuotias maksaessani Ifen varausmaksun, varausmaksun pennusta jota ei ollut vielä edes syntynyt. Uskon vahvasti, että jos en olisi tuonut Suomeen ensimmäistä kaita, ei sitä olisi vieläkään tehnyt kukaan muu. Joskus vain vaaditaan niitä päättömiä riskin ottoja. Iso kiitos kuuluu perheelleni, eri toten äidilleni, joka on tukenut minua näissä pähkähulluissa ideoissa ja kehottanut kurkottamaan tähtiin ja lisäksi tutustuttanut minut koirien ja kissojen kasvatukseen ihan vauvasta asti.
14.8.2014
Maailman voittajasta selvitty hengissä! Ajettiin Nuukin kanssa Vantaalle hotelliin jo torstaina, koska halusin käydä tutustumassa näyttelypaikkaan rauhassa perjantaina ilman koiraa. Plus halusin ostella tavaraa valmiiksi ettei lauantaina tarvitse sitten autoon kauheasti tavarata roudailla. Meidän hotelli sijaitsi ihan Vantaanjoen kupeessa, jossa oli upeat lenkkeilymaastot koirien kanssa. Huolimatta hotellin kyseenalaisesta maineesta, olisin sinne valmis majoittumaan toistekin koiran kanssa juurikin näiden lenkkeilymahdollisuuksien takia. Perjantai-aamuna käytiinkin pitkällä lenkillä joen varrella kävellen Nuukin kanssa. Oli vaan kovin ihmeissään, kun en päästänyt sitä jokeen kahlailemaan kuten täällä kotona Joensuussa (rehellisesti sanottuna vesi näytti minusta todella kuvottavalta!). Iltapäivällä kävin pyörähtämässä messarissa ja mukaan tarttuikin reilusti koirille ja kissalle evästä. Tämä maalainen joutui käyttämään julkista liikennettä tuolla isolla kirkolla ja kaikista peloistani huolimatta selvisin kuin ihmeen kaupalla aina oikealle pysäkille (kiitos Tuomas reaaliaikaisesta opastuksesta :) ). Perjantai-iltana meillä olikin sitten viime hetken treenit Gekkoo No-poppoon kesken Heurekan parkkipaikalla. Olinhan kuitenkin ilmoittanut kasvattaja- ja pariluokan ja ei oltu koskaan treenattu tätä. Saimme myös paikalle kaksi (toivottavasti) tulevaa kain omistajaa, jotka tulivat tutustumaan rotuun livenä. Paikalle saatiinkin hyvin edustava joukko kainkoiria, kun paikalla oli Akali, Jaku, Maya, Nuuk ja Urkki eli puolet Suomen kai populaatiosta. Kaikki koirat osasivat käyttäytyä edukseen ja kyllä me ihmisetkin taidettiin antaa hyvä rotu kuvasta :D. Treenit meni miten meni ja kun parikilpailua harjoiteltiin niin oli jo usko mennä, että esitänkö koko paria eli Nuukkia ja Maikkia. Mayalla oli juoksut lopuillaan ja mikäs olisikaan kivempaa näin uroksen omistajan näkökulmasta, kun toinen koittaa nousta selkään koko ajan kun koiria koitat liikuttaa. Lisäksi kasvattajaryhmää harjoiteltaessa näytti siltä ettei Mayaa ja Akalia voisi seisottaa peräkkäin kun eivät kovin hyvin juttuun tulleet. Akali on niin Ifen kopio kuin voi olla mitä tulee tuohon toisten narttujen sietämiseen, jos toisella on juoksut. Eli samalla reviirille ei muuten mahduta. Treeneistä jäi kuitenkin kaikinpuolin hyvä mieli aamua ajatellen.
Oltiin messarissa jo hyvissä ajoin, että koirat sai vähän rauhoittua ja saatiin itsekin hengähtää ennen kehää. Paikalle oli ilmoitettu 8 kaita, joista 7 oli aikuisia. Kova kisa siis tulossa, varsinkin kun paikalla oli viime vuoden maailman voittajat (ja ei näiden koirien tittelirivi muutenkaan kovin tyhjä ole). Tuomarina meillä oli siis herra Kamisato Hiroshi Japanista. Tiesin tuomarin arvostavan hyvin liikkuvaa, hyvin rakentunutta ja ennen kaikkea hyvässä lihaskunnossa olevaa koiraa. Nuuk tosiaan on omaan silmään suhteellisen niukasti kulmautunut, joten odotin tosissani meille sitä EH:ta. Kainkoirien kehän aloitti Urkki, joka esiintyi nyt viimeistä kertaa pentuluokassa. Hienosti meidän maalainen veti :P. Koska tuomari ei puhunut paljoakaan englantia, oli hänellä tulkki mukana. Arvostelut olivat siksi hieman pelkistettyjä. Urkki sai kunniapalkinnon ja oli täten rotunsa paras pentu. Minun odotukset näyttelystä oli siis täytetty ja kaikki tuleva oli vain plussaa. Me oltiin Jakun kanssa seuraavaksi vuorossa… Näytin itse Jakun hampaat, kun tahtoi hieman pakitella siinä. Tuomaria tämä vain nauratti ja se laski hieman omaa turhautuneisuutta. Liikkeitä tosiaan katsottiin todella tarkkaan, samoin ilmettä eli siellä sai juosta sitten useamman kiekan. Siinä sitten seista pönötettiin Jakun kanssa kunnes kuulin taikasanan ”excellent”. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun kiikutin arvostelun jälkeen koiran omistajalleen ja vaihdoin Nuukin. Nuukilla oli valioluokassa kilpailijana upea tanskalainen uros. Tuomari tuntui kovasti tulkin välityksellä selvittävän kehäsihteerien kanssa ennen koiran arvostelua jotakin ja minua alkoi lievästi sanottuna jännittää mikä siellä mättää. Koira saatiin kuitenkin arvostelua ja tuloksena oli erittäin hyvä. Tässä vaiheessa alkoi sitten todella jännittää mitä ihmettä Nuuk saa, kun edellinen koira oli kuitenkin viime vuoden maailman voittaja. Mutta leuka rintaan ja kohti tuomarin arvostelevaa silmää. Nuuk antoi käydä itsensä läpi hienosti ja liikkui kuin unelma. Ja erinomainenhan sieltä tulla paukahti. Syynä tanskalaisen koiran EH:n oli koiran koko, se todellakin oli pieni koska jopa nartut olivat sitä kookkaampia. Seuraavaksi vuorossa oli cacib kehä, kehä jossa siis cacibin saaneesta koirasta tulee automaattisesti maailman voittaja. Jakun tuli esittämään Kati (iso kiitos!) ja niin saatiin kehä pyörimään. Tuomari valitsi Nuukin ykköseksi ja täten siitä tuli maailman voittaja. Jaku sai vara-cacibin ja sertin. Mielettömän upeata saada serti rodun kotimaan tuomarilta. Jakun arvostelu:
“Breed type: very good. Quality: very good. Condition: very good. Head: very good. Neck and back: good. Body balance: good. Tail: very good. Movement: good. Coat: good”
Nartut olivat kehässä seuraavaksi ja meidän nuoriso eli Akali ja Maya aloittivat kehän. Akali oli aamulla selvästi noussut väärällä tassulla ylös, kun sitä ei vaan huvittanut mikään siellä kehässä. Ja kaikkein vähiten se liikkuminen :D. Arvostelu oli kuitenkin hieno ja tuloksena erittäin hyvä. Tässä vaiheessa kasvattaja myhäili jo kehän laidalla tyytyväisenä, että kasvattajaluokka saadaan kasaan. Mayan tulos oli sitten erinomainen. Sekä avoimessa että valioluokassa oli narttuja, joista molemmat saivat erinomaisen. Tuli cacib kehän vuoro, Maikki toimi ryhmän johtajana ja liikkeitä katsottiin taas todella tarkkaan. Voi sitä riemun määrää, kun tuomari osoitti Maikkia ja Katia ykköseksi. En muista tarkalleen, mutta taisi siellä kehän laidalla kasvattaja hyppiä suhteellisen riemuissaan tästä. Vara-cacib meni sitten Ifen sukulaiselle Tanskaan, joka muuten on myös viime vuoden maailman voittaja. Ja cacibin myötähän Maikki sai sitten myös sertin. Joten taas kertaalleen ROP-kehässä isä ja tytär kohtasivat. Tuomarin mielestä Nuuk oli tänään parempi ja täten siitä tuli ROP ja Maikista VSP. Kasvattajaluokka oli seuraavaksi, johon siis osallistui Akali, Jaku ja Maya. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun rodussa esitetään kasvattajaluokka FCI:n näyttelyssä. Täten ylpeänä voin sanoa kasvattaneeni maailman ensimmäisen kai pentueen, joka on palkittu maailman voittaja näyttelyssä rotunsa parhaana kasvattajana <3. Kasvattajana olen tarjonnut pennuille mahdollisemman hyvät lähtökohdat elämään, mutta todellisen työn ovat tehneet upeat kasvattien omistajat. ISO KIITOS teille, ilman teitä en olisi tässä. Ja tässä kasvattajaryhmän arvostelu: ”Type: very good. Similar types. Quality: very good. Condition: very good.”. Parikilpailu oli tämän jälkeen, jossa siis esitin Nuukin ja Mayan. Omistaja on aidosti yllättynyt miten upeasti koirat vetivät shown. Kun miettii, että asuvat erillään ja kerettiin tosiaan se pari kertaa harjoitella ennen kehää. Lopulta olimme ROP-pari. Samainen tuomari arvosteli myös BIS-pari kehän ja sanoi minulle tulkin välityksellä, että odottaa todella näkevänsä meidät isossa kehässä. Parikilpailun arvostelu: ”Very similar type. Same balance. Very good quality. Very good movements.”. Sain kehän jälkeen vielä vaihtaa muutaman sanan tuomarin kanssa tulkin välityksellä ja tuomari oli yllättynyt kuinka hyvälaatuisia koiria meillä täällä Suomessa on. Tällaisista kommenteista ei voi muuta kuin olla otettu. Kehien jälkeen koirat pääsikin dopingtestiin, joten kaikin puolin jännittävä päivä meille kaikille. Voin varmasti todeta, että näytteenottaja joka sattui Maikille kiroaa tämän rodun alimpaan helvettiin, eihän sitä virtsanäytettä odoteltu kuin 4 tuntia. Ja kun valvoja ei saa poistua koiran luota edes vessaan tai syömään, niin voin uskoa että hieman pitkä päivä oli hänellä.
Loppupäivä sujuikin shoppaillessa ja kehän laidalla odottaen ryhmäkilpailujen alkamista. Luonamme kävi paljon rodusta kiinnostuneita ja olikin kiva vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa rodustamme. Oli myös kiva nähdä livenä ihmisiä joiden kanssa on vaihdettu vain sähköposteja tai viestejä facebookissa. Ryhmissä ei tullut menestystä, mutta ennen kaikkea hyvää julkisuutta rodulle! Kaikki käyttäytyivät esimerkillisesti isossa kehässä, vaikka porukkaa oli paljon ja ennen kaikkea melua joka ei kuulu koirien normaali arkielämään (eli livebändi, joka isossa kehässä oli soittamassa). Tästä linkistä voi katsoa ryhmäkilpailut jälkikäteen: parikilpailu http://webcaster.goodmood.fi/wds2014/recordings/?video=7 (kainkoirat 11:20), ryhmäkisa http://webcaster.goodmood.fi/wds2014/recordings/?video=10 (kainkoirat 4:25). Kasvattajaluokan videoklippiä ei vielä sivuilta löytynytkään. Kuvia löytyy sitten näiltä sivuilta http://ferriswheel.kuvat.fi/kuvat/WDS+2014/, http://ktverin.kuvat.fi/kuvat/Sekalaisia,+mm.+n%C3%A4yttelyit%C3%A4/Helsinki,+Maailman+voittajan%C3%A4yttely+9.8.2014/ ja https://www.flickr.com/photos/125574296@N05/sets/72157645976802250/. Kaiken kaikkiaan päivä oli pitkä, mutta sitäkin hauskempi. En vieläkään ole tajunnut, että omistan oikeasti kaksi maailman voittajaa. Tieni tähän pisteeseen on ollut pitkä ja kivinen. On aivan mieletöntä ajatella, että vihdoinkin kaikki työ alkaa kantaa hedelmää. Kiitos seurasta kaikille, jotka luonamme pistäydyitte ja kasvattien omistajille. Ja kiitos Tuomas ”kepoilusta”, susta tulee mahtava kepo jollekin ;) <3. Ja loppuun viralliset pönötyskuvat meidän voittajista ja kasvattajaryhmästä. Kuvista kiitos Kenneth Tverinille :).
3.08.2014
Ah ihana kesä ja ihanien ilmojen mukanaan tuomat syyt ettei kerkeä päivittää edes kotisivuja. Kesään ei ole ihmeempiä kuulunut, koirat ja kissa kävivät viettämässä mökkilomaa parisen viikkoa kesä-heinäkuun vaihteessa ja loma minusta näytti tulleen niille ihan tarpeeseen :D. Nuukin kanssa käytiin heittämässä lenkki Nastolassa erikoisnäyttelyssä, jossa tuomarina oli Anneli Pukkila. Paikalla oli lähes kaikki Suomen kait kolmea lukuunottamatta eli osallistujia oli kaiken kaikkiaan seitsemän. Tehtiin ihan Euroopan uusi ennätys, joka tosin rikkoutuu nyt tulevassa maailmanvoittajassa. Tämä oli Urkin debyyttinäyttely ja sain kunnian esittää herran, tuloksena KP ja PEK2 (arvostelu luettavissa Urkin omilta sivuilta). Aivan mahtava pakkaus ja heti oli tuomaria pusuttelemassa. Ja oli muuten hieman viime näkemästä kasvanut (kuvia koitan lisäillä tuonne kuvat-sivustolle tässä ensi viikolla). Toivotaan, että pysyy poika terveenä ja periyttäisi kokoaan niin saataisin tätä Euroopan kai kannan kokoa hieman lähemmäksi sitä ihannetta. Myös Jaku oli ilmoitettu ja sain esittää senkin. Tulokseksi saatiin erittäin hyvä ja tässä asrvostelu: "18kk, hyvät mittasuhteet. Kaunispiirteinen pää. Hyvä runko, hyvä rungon tilavuus. Riittävä raajaluusto. Riittävästi kulmautunut edestä, turhan niukasta takaa. Jyrkkä lantio. Köyristää selkäänsä seistessä. Hyvä häntä. Saisi liikkua paremmalla askeleella, turhan ahtaasti takaa, löysästi edestä. Tarvitsee lisää kehätotutusta.". Nuuk alkoi olla jo melko väsynyt kuumasta päivästä ja esiintyminen oli mitä oli. Kuulin tuomarin sanovan, että annetaan nyt se eri ja kerkesin jo huokaista ääneen että jes me päästään kotia täältä helteestä, johon tuomari naureskellen vastasi että äläs nyt vielä, saitte te sen SA:nkin. Mielessäni kerkesin jo kirota, että pitikin mennä avaamaan suu liian aikaisin. Seuraavaksi olikin sitten Maikin ja Akalin vuoro. Akalillla taitaa olla juoksut alkamassa, kun tahtoi hieman kenkkuilla tuomarille tai sitten on vain yksinkertaisesti murkkuikä iskenyt oikein toden teolla. Oli neiti sitä mieltä et muhunhan ei muuten kosketa, tuloksena sitten hyvä. Maikki oli taas oma jäätävä itsensä ja seista tapitti kehässä kuin erittäin vanha kehäkettu, tulokseksi sitten ERI ja SA. Paras narttu kehässä Mayaa vastassa olikin sitten vanhempi Japanin tuonti narttu. Maikki ja Pimu ovat aikaisemminkin PN-kehässä kohdanneet ja Maikki vei taas kertaalleen voiton. Joten uusintaottelu otettiin täten myös ROP kehässä, jossa Nuuk ja Maikki olivat vastakkain. Kolmas kerta toden sanoo eli Maikki oli lopulta ROP ja Nuuk ensimmäistä kertaa VSP. Aivan mahtava fiilis, kun oma kasvatti päihittää kaksi Japanin tuontia erikoisnäyttelyssä! Tässäpä vielä kuva ROP:sta ja VSP:stä (kuvasta kiitokset Mervi Tuomaalalle):
Ah ihana kesä ja ihanien ilmojen mukanaan tuomat syyt ettei kerkeä päivittää edes kotisivuja. Kesään ei ole ihmeempiä kuulunut, koirat ja kissa kävivät viettämässä mökkilomaa parisen viikkoa kesä-heinäkuun vaihteessa ja loma minusta näytti tulleen niille ihan tarpeeseen :D. Nuukin kanssa käytiin heittämässä lenkki Nastolassa erikoisnäyttelyssä, jossa tuomarina oli Anneli Pukkila. Paikalla oli lähes kaikki Suomen kait kolmea lukuunottamatta eli osallistujia oli kaiken kaikkiaan seitsemän. Tehtiin ihan Euroopan uusi ennätys, joka tosin rikkoutuu nyt tulevassa maailmanvoittajassa. Tämä oli Urkin debyyttinäyttely ja sain kunnian esittää herran, tuloksena KP ja PEK2 (arvostelu luettavissa Urkin omilta sivuilta). Aivan mahtava pakkaus ja heti oli tuomaria pusuttelemassa. Ja oli muuten hieman viime näkemästä kasvanut (kuvia koitan lisäillä tuonne kuvat-sivustolle tässä ensi viikolla). Toivotaan, että pysyy poika terveenä ja periyttäisi kokoaan niin saataisin tätä Euroopan kai kannan kokoa hieman lähemmäksi sitä ihannetta. Myös Jaku oli ilmoitettu ja sain esittää senkin. Tulokseksi saatiin erittäin hyvä ja tässä asrvostelu: "18kk, hyvät mittasuhteet. Kaunispiirteinen pää. Hyvä runko, hyvä rungon tilavuus. Riittävä raajaluusto. Riittävästi kulmautunut edestä, turhan niukasta takaa. Jyrkkä lantio. Köyristää selkäänsä seistessä. Hyvä häntä. Saisi liikkua paremmalla askeleella, turhan ahtaasti takaa, löysästi edestä. Tarvitsee lisää kehätotutusta.". Nuuk alkoi olla jo melko väsynyt kuumasta päivästä ja esiintyminen oli mitä oli. Kuulin tuomarin sanovan, että annetaan nyt se eri ja kerkesin jo huokaista ääneen että jes me päästään kotia täältä helteestä, johon tuomari naureskellen vastasi että äläs nyt vielä, saitte te sen SA:nkin. Mielessäni kerkesin jo kirota, että pitikin mennä avaamaan suu liian aikaisin. Seuraavaksi olikin sitten Maikin ja Akalin vuoro. Akalillla taitaa olla juoksut alkamassa, kun tahtoi hieman kenkkuilla tuomarille tai sitten on vain yksinkertaisesti murkkuikä iskenyt oikein toden teolla. Oli neiti sitä mieltä et muhunhan ei muuten kosketa, tuloksena sitten hyvä. Maikki oli taas oma jäätävä itsensä ja seista tapitti kehässä kuin erittäin vanha kehäkettu, tulokseksi sitten ERI ja SA. Paras narttu kehässä Mayaa vastassa olikin sitten vanhempi Japanin tuonti narttu. Maikki ja Pimu ovat aikaisemminkin PN-kehässä kohdanneet ja Maikki vei taas kertaalleen voiton. Joten uusintaottelu otettiin täten myös ROP kehässä, jossa Nuuk ja Maikki olivat vastakkain. Kolmas kerta toden sanoo eli Maikki oli lopulta ROP ja Nuuk ensimmäistä kertaa VSP. Aivan mahtava fiilis, kun oma kasvatti päihittää kaksi Japanin tuontia erikoisnäyttelyssä! Tässäpä vielä kuva ROP:sta ja VSP:stä (kuvasta kiitokset Mervi Tuomaalalle):
Kiitokset muuten myös Miialle, kun olit meidän apukäsinä. Ilman sinua olisimme olleet aika solmussa. Nastolasta me sitten Nuukin kanssa ajeltiin mökille Pielavedelle ja Nuuk jäikin sinne muun lauman kaveriksi pariksi viikkoa luonnon helmaan "mummon" hoiviin. Kiitokset äitille, että koirat saivat kesällä ladata kunnolla akkuja edes parisen viikkoa :). Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna olikin sitten vuorossa Helsingin kesänäyttely, johon oli ilmoitettu Jaku ja Akali. Koska en itse päässyt Jakua esittämään, niin Akalin omistaja Kati kävi sitten Jakun kanssa kehässä pyörähtämässä ja eihän se yhtään hullumpi reissu ollutkaan. Jaku sai siellä Marjatta Pylvänäinen-Suorsan arvostelussa toisen sertinsä ja oli VSP. Isot kiitokset Katille Jakun handlauksesta ja onnittelut vielä kertaalleen Tuomakselle! Akali oli taas kenkkuillut hieman tuomarin käsittelyssä ja tulokseksi tuli taas hyvä. Eli ihan selvästi Akali on päättänyt kulkea Ifen tassun jälkiä myös kehissä ja ulkonäön ja rakenteensa puolesta. Mutta kyllähän me sen kaikki tiedämme, että hiljaa hyvä tulee. Jakun arvostelu: "Hyvät mittasuhteet. Riittävä luusto. Hyvä kallon leveys. Selvä otsapenger. Vahva kuono, hieman kookkaat korvat, jotka voisivat taipua paremmin eteenpäin. Hyvä ylälinja. Hyvä asentoinen häntä. Riittävä rungon syvyys. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu hyvällä sivuaskeleella. Hyvä karvan laatu.". Ja tässäpä vielä pari poseerauskuvaa palkintojen kera (kuvat Tuomas Rossi):
Nuukin kanssa on käyty nyt erkkarin jälkeen pari kertaa harjoittelemassa meidän suurta koitosta eli maailmanvoittajaa varten. Maailmanvoittajassa tullaan myös toivottavasti näkemään ensimmäistä kertaa kainkoirissa kasvattajaryhmä esitettynä. Myös parikilpailuun on ilmoitettu ainakin Nuuk ja Maya, saas nähdä kuinka meidän maalaisten tuolla isossa kaupungissa käy. Tulkaahan moikkaamaan, jos paikalle eksytte.
25.05.2014
Paljoa ei parissa kuukaudessa meidän elämässä ole tapahtunut. Suurimpana ehkä se, että vietämme koko kesän elukoiden kanssa Joensuussa :). Niin ja että itse valmistuin huhtikuussa luonnontieteden kandidaatiksi. Akali on käynyt muutamassa näyttelyssä tässä välissä ja arvostelut löytyy Akalin omilta sivuilta. Hienosti on tyttö pärjännyt. Akali kävi myös terveystarkastuksissa ja tulokset olivat erittäin hyvät :). Tästä on hyvä jatkaa pentuesuunnitelmia. Kainkoirien kasvatus ei ole Euroopassa kovinkaan yksinkertaista. Jalostuskelpoisia yksilöitä on vähän ja siksi usein on turvauduttava ulkomaiseen urokseen, kuten nyt itse seuraavassa pentueeessa. Mitään salamyhkäistä tässä ei kuitenkaan ole vaan Ikkosta saa lisätietoja minulta ja myös Ikkon omistajalta itseltään. Ikko omaa hyvät kulmaukset, hyvän suvun, upean brindlen ja on tarpeeksi vanha. Tällä yhdistelmällä pyrin tuomaan lisää kulmauksia näihin nykyisiin kantoihin, koska tosiasiahan on että suurimmalla osalla Japanin tuonneista on liian niukat kulmaukset ja yhdistämällä kaksi huonosti kulmautunutta koiraa keskenään, ei aiheuta muuta kuin ongelmia. Sama homma liian nuoren uroksen jalostuskäytössä, kun sieltä voi joku sairaus myöhemmällä iällä ilmetäkin. Lisäksi tunnen Ikkon puolen sukua paljon myös Jenkeistä ja pystyy senkin perusteella terveydestä jo jotakin sanomaan. Tästä linkistä löytyy muuten videonpätkiä Ikkosta https://www.youtube.com/user/ladynaoki/videos.
Näistäpä päästään sitten luontevasti aiheeseen, joka on herättynyt eräiden "ihanien" ihmisten puheiden toimesta keskustelua ulkomaita myöten. Olen saanut pari yhteenottoa koskien kain tuontia Jenkeistä ja sitä minkä luonteisia koiria sieltä saa. Ife on jenkki-taustainen kai ja haluan nyt vielä kerran korostaa ettei Ifen arkuus ja ujous ole yleistä kaikissa sieltä tulevista koirista. On väärin leimata yli 200 yksilöä yhden yksilön käytöksen perusteella. Joten on ihan turvallista tuoda sieltä kai ja mielelläni autan kasvattajan etsinnässä sieltä :).
Joensuussa oli viime viikolla perinteinen Suvi-Karelia näyttely ja saatiinkin mieluisia vieraita viikonlopuksi, kun Jaku omistajineen tuli käymään meillä. Totuttuun tapaan näyttely oli kaksi päiväinen, mutta olimme ilmoittaneet koirat vain lauantaille. Eihän se nyt ihan mennyt niin kuin Strömsössä, mutta kuitenkin hienot arvostelut saatiin sekä Ifelle että Jakulle. Tuomarina oli norjalainen herrasmies, joka kovasti tahtoi nostaa koirat pöydälle. Japanissa (eikä kyllä missään muuallakaan maailmassa) kaita EI arvostella pöydällä ja siksi kieltäydyin koiria siihen nostamasta. Jaku käyttäytyi kehässä samanlailla kuin Messarissa, mutta sai silti maininnan käytöksestä. Noh, jokaisella on varmasti oma mielikuvansa siitä millainen kain luonne tulee olla. Tässäpä Jakun arvostelu ja tulokseksihan tuli erinomainen ilman SA:ta: "Excellent type. Nice masculine head and expression. Scissor bite. Good neck. Well angulated for breed. Good chest and body. Strong topline. Moves well. Nice coat. Need to be trained to be handled for foreign people."
Kasvattaja on ainakin huippuylpeä arvostelusta. Ja muutenkin mitenkä mahtava pakkaus Jaku on. Iso kiitos kuuluu Tuomakselle, joka on jaksanut jätkän kanssa tehdä töitä <3. Se onkin nyt meidän vuoro tulla käymään siellä etelässä. Kehissä meidän poppoon voi nähdä sitten heinäkuun alussa erkkarissa Nastolassa.
Pyörähdin eilen Varkaudessa Katin ja Jussin luona. Voi hyvänen aika miten iso Urkista oli jo tullut. Ja mikä turkki sillä koiralla on, huh huh. Ulkomuodoltaan Urkista on tullut hyvinkin isänsä ja ukkinsa Eishinin kaltainen eli juuri sitä mitä toivoin. Maikilla oli "bad hair day" ja oli päättänyt tiputtaa karvat näin kesän kunniaksi :). Kiitokset kestitsemisestä ja seuraavaan kertaan.
25.03.2014
Kevät onkin jo melko pitkällä Joensuussa ja talvi kestikin hurjan kuukauden täällä. Kurakeli ei todellakaan ole koiranomistajan näkökulmasta kiva! Onneksi koirat sentään melko rutinoituneesti jo lenkin jälkeen kävelevät suoraan pesuhuoneen ovelle odottamaan pesua ja eikä tarvitse suihkuunkaan niitä pakotella vaan tuleevat vapaaehtoisesti pestäväksi :). Helmikuussa pistäydyttiin Jyväskylän KV:ssä Nuukin ja Maikin kanssa. Ja uusivat edellisen viikon tulokset eli Nuuk oli ROP ja Maya VSP saaden kolmannen sertinsä. Tuomarina oli ranskalainen Christian Leneuf, joka tykkäsi molemmista koirista todella paljon. Siinä kuvia otettaessa hän totesi, että Ranskassakin heiltä löytyy kainkoiria mutta laatu ei ole yhtä hyvä kuin mitä tänään kehässä oli. Varsinkin omaa mieltä tämä lämmitti todella, koska oma kasvatti oli VSP jonka taustalta löytyy Ifen kautta samoja linjoja mitä Ranskassa on. Päivä oli pitkä, mutta erittäin mukava. Kiitos kaikille seuraneideille- ja miehille :). Samalla kun me Katin kanssa vietettiin aikaa näyttelyssä, oli Jussi vieraillut Urkin kanssa villisikojen luona. Aluksi jätkä oli hiukan katsellut ja miettinyt, että mitähän näille pitäs oikein tehdä. Pienen alkukankeuden jälkeenpä niitä olikin sitten haukuttu puoli tuntia. Kova tulos 12 viikon ikäiseltä pennulta. Videon pätkää koitan laitella tännekin jossain vaiheessa. Japanistakin saatiin viestiä, että on erittäin harvinaista nykypäivänä nähdä pentuja, jotka yhtä rohkeasti uskaltavat saalista lähestyä. Joten toivottavasti Urkista ja sen metsästysurasta kuullaan vielä.
Seuraava näyttely olikin sitten Enossa maaliskuussa ja kehässä pyörähti tällä kertaa ainoastaan Maya. Tuomarina oli all-rounder Harry Tast. Maya oli hienosti ROP saaden neljännen sertinsä. Kasvattajana pitää olla äärimmäisen onnellinen tuloksesta, koska sertit on saatu kovilta ja arvostetuilta all-rounder tuomareilta ja ikää neitillä kuitenkin vain 15 kk! Kiitokset Kati ja Jussi molempien koirien erinomaisesta hoidosta <3. Vaikka näyttelyyn lähdettiinkin ilman koiraa, niin kas kummaa, jotenkin päädyin ryhmäkehiin ihastuttavan Nasta-akitan kanssa. Japanilaisista roduista jatkoon ylsi vain shiba-neiti Muura, joka oli myös hienosti RYP-4! Nastan kanssa olen saanut viettää enemmänkin aikaa ja olenkin pikku hiljaa alkanut lämmetä ajatukselle, että omistaisin joskus itse akitan...
Sitten hieman tulevaisuuden suunnitelmiin. Akalin sulhanen Ikko oli saanut rekisteröintiluvan Ranskassa 15.3! Tuloksena näyttelystä oli ollut erinomainen ja luonnetestikin oli läpäisty pisteillä 10/10. Lisätietoja pentueesta löytyy "pentuja"-sivuilta.
20.02.2014
Päivitykset ovatkin jääneet vähän vähemmälle nyt alkuvuodesta, mutta eipä meille mitään ihmeellistä tammikuussa tapahtunutkaan. Tai noh, Ife on taas kertaalleen omistajansa kanssa laihdutuskuurilla mutta ei siitä tänäkään vuonna taida tulla yhtään mitään. Minkäs sille voi, kun ruoka maittaa molemmille vähän liiankin hyvin :D. Joensuuhun saatiin lumipeite vasta tammikuun toisella viikolla ja kyllä niitä pakkasia odotettiinkin. Kurakeli ei oikein ole koiranomistajan ykkös säävaihtoehto. Nuuk on aloittanut todellisen juoksuohjelman oman personal trainerinsa kanssa (aka pikkuveljeni) ja onkin varsin mahtavassa lihaskunnossa tällä hetkellä. Helmikuu onkin sitten ollut varsin tapahtumarikas kainkoira puolella. Suomeen saapui helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina uusi vahvistus, ja toivottavasti tulevaisuuden toivo jalostukseen, Japanista. Urhosta löytyy lisätietoja Urkin omilta sivuilta. Isot kiitokset vielä kertaalleen Minnille, kun saatoit herran turvallisesti Suomeen <3. Meillä oli muutenkin hyvin jännittävä päivä tuo helmikuinen sunnuntai, koska Mayan ensimmäinen näyttely oli silloin Joensuun ryhmänäyttelyssä! Kävin katsastamassa näyttelypaikan jo edellisenä päivänä, kun olin seuraamassa landseer-kehää. Täytyy sanoa, että oli varmasti eksoottisin näyttelypaikka jossa olen ollut. Mutta onneksi sunnuntaina tilaa oli hieman enempi ja kainkoirat olivat vielä viimeisten joukossa. Maikki käyttäytyi äärimmäisen edustavasti niin näyttelyalueella kuin kehässäkin. Tuomarina toimi siis Paavo Mattila, joka on aikaisemminkin arvostellut kainkoiria. Kasvattaja olisi ollut tyytyväinen siihen EH:n, mutta eipä mittään. Maikki Saukkonen yllätti kaikki omistajansa ja kasvattajan ja sai ensimmäisen sertinsä ja oli näin ollen myös ROP. Oli aivan mahtava sunnuntai :). Seuraavana sunnuntaina ajelinkin Varkauteen tapaamaan meidän uutta tulokasta ja voi mahoton sentään mikä paketti. Olin aivan myyty, kun näin pennun. Kekkosen uusi tuleminen ja olen aivan varma, että nyt löytyy kehissä päihittäjä Nuukillekin.
Ystävänpäivä viikonlopuksi ajeltiinkin koirien kanssa Jyväskylään, jossa lauantaina järjestettiin ulkomuototuomareiden toimesta erikoiskoulutus japanilaisille roduille ja sunnuntaina oli sitten ryhmänäyttely 5-ryhmälle. Kainkoiria saatiin koulutukseen paikalle ennätykselliset 6 kappaletta, joka on siis yli puolet Suomen tämän hetkisestä kannasta. Erityiskiitos kasvattieni omistajille, kun tulitte paikalle. Tuomarioppilaita olikin paikalla lähemmäs 40 ja olikin kiva huomata, että rotumme kiinnostavat näinkin paljon ja kysymyksiä esitettiin paljon. Sunnuntaina olikin vuorossa itse näyttely ja paikalle oli ilmoitettu ennätykselliset viisi kaita (4 narttua ja 1 uros). Tuomarina meillä piti alunperin olla Hans Lehtinen, mutta perjantaina ilmoitettiinkin tuomarinvaihdoksesta Paula Heikkinen-Lehkoseen. Nuuk aloitti tammikuun lopussa karvanlähdön ja on nyt "bikineissä" liikkeellä. Pohjavilla on vasta tuloillaaa, mutta onneksi edes jonkinverran oli päällyskarvaa. Olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen EH:n, koska herra tosiaan on melko karsean näköinen ilman karvaa. Kuitenkin suureksi yllätykseksi Nuuk sai erinomaisen SA:n kera. Seuraavaksi olikin vuorossa sijoitusnarttujeni vuoro mennä kehään. Akali seuraa tiiviisti äitinsä jalanjälkiä kehityksessä ja tällä hetkellä on menossa "mä en syö mitään etten vaan pääse lihomaan yhtään"-vaihe. Tuloksena erittäin hyvä. Maya sai erinomaisen SA:n kera ja voitti luokkansa ja täten siskonsa. Hassua sinänsä, että pentuna Akali oli se rotevampi ja Maya taas se pienempi. Ifen kanssa on päästy käymään näyttelyharjoituksissa pari kertaa sitten viime vuoden viimeisen näyttelyn ja siihen nähden sen kehäkäyttäytyminen oli varsin hyvä. Pirkko Pyyleväinen se vasta yllättäkin ja sai erinomaisen, tosin ilman SA:ta mutta se ei meitä haitannut. Paras narttu kehässä vastakkain olikin sitten Maya ja Japanin tuonti narttu Pimu, joka kilpaili nuorten luokassa. Lopulta Maya olikin paras narttu 1 ja sai näin toisen sertinsä :). Kyllä kasvattaja sai olla niin ylpeä molemmista tytöistä, kun käyttäytyivät niin hienosti sekä kehässä että kehän laidalla (samaa ei voi sanoa vanhemmista). Olin kyllä henkilökohtaisesti valmentautunut, että nyt tytär tulee ja voittaa isän mutta ei. Nuuk oli lopulta ROP ja Maya hienosti VSP. Ryhmässä ei sitten sijoituttu, mutta hieno päivä kaikinpuolin. Urkki sai myös päivän päätteeksi rekisteröintiluvan eli se todettiin kahden ulkomuototuomarin toimesta rodunomaiseksi. Nyt vaan odotellaan niitä papereita Japanin päästä. Urkki oli muutenkin aivan mahtava koko viikonlopun ja hurmasi kaikki avoimella käytöksellään. Isot kiitokset vielä Katille ja Jussille, kun teitte tämän mahdolliseksi. Seuraava koitos meillä onkin edessä jo tänä viikonloppuna Jyväskylän KV:ssa, kun matkataan Nuukin ja Mayan kanssa sinne uudestaan. Tästä linkistä löytyy muuten kuvia Pohjoismaiden voittajasta ja Jyväskylän ryhmänäyttelystä http://ktverin.kuvat.fi/kuvat/Sekalaisia,+mm.+n%C3%A4yttelyit%C3%A4/. Tässä vielä virallinen pönötyskuva Jyväskylän näyttelystä:
25.05.2014
Paljoa ei parissa kuukaudessa meidän elämässä ole tapahtunut. Suurimpana ehkä se, että vietämme koko kesän elukoiden kanssa Joensuussa :). Niin ja että itse valmistuin huhtikuussa luonnontieteden kandidaatiksi. Akali on käynyt muutamassa näyttelyssä tässä välissä ja arvostelut löytyy Akalin omilta sivuilta. Hienosti on tyttö pärjännyt. Akali kävi myös terveystarkastuksissa ja tulokset olivat erittäin hyvät :). Tästä on hyvä jatkaa pentuesuunnitelmia. Kainkoirien kasvatus ei ole Euroopassa kovinkaan yksinkertaista. Jalostuskelpoisia yksilöitä on vähän ja siksi usein on turvauduttava ulkomaiseen urokseen, kuten nyt itse seuraavassa pentueeessa. Mitään salamyhkäistä tässä ei kuitenkaan ole vaan Ikkosta saa lisätietoja minulta ja myös Ikkon omistajalta itseltään. Ikko omaa hyvät kulmaukset, hyvän suvun, upean brindlen ja on tarpeeksi vanha. Tällä yhdistelmällä pyrin tuomaan lisää kulmauksia näihin nykyisiin kantoihin, koska tosiasiahan on että suurimmalla osalla Japanin tuonneista on liian niukat kulmaukset ja yhdistämällä kaksi huonosti kulmautunutta koiraa keskenään, ei aiheuta muuta kuin ongelmia. Sama homma liian nuoren uroksen jalostuskäytössä, kun sieltä voi joku sairaus myöhemmällä iällä ilmetäkin. Lisäksi tunnen Ikkon puolen sukua paljon myös Jenkeistä ja pystyy senkin perusteella terveydestä jo jotakin sanomaan. Tästä linkistä löytyy muuten videonpätkiä Ikkosta https://www.youtube.com/user/ladynaoki/videos.
Näistäpä päästään sitten luontevasti aiheeseen, joka on herättynyt eräiden "ihanien" ihmisten puheiden toimesta keskustelua ulkomaita myöten. Olen saanut pari yhteenottoa koskien kain tuontia Jenkeistä ja sitä minkä luonteisia koiria sieltä saa. Ife on jenkki-taustainen kai ja haluan nyt vielä kerran korostaa ettei Ifen arkuus ja ujous ole yleistä kaikissa sieltä tulevista koirista. On väärin leimata yli 200 yksilöä yhden yksilön käytöksen perusteella. Joten on ihan turvallista tuoda sieltä kai ja mielelläni autan kasvattajan etsinnässä sieltä :).
Joensuussa oli viime viikolla perinteinen Suvi-Karelia näyttely ja saatiinkin mieluisia vieraita viikonlopuksi, kun Jaku omistajineen tuli käymään meillä. Totuttuun tapaan näyttely oli kaksi päiväinen, mutta olimme ilmoittaneet koirat vain lauantaille. Eihän se nyt ihan mennyt niin kuin Strömsössä, mutta kuitenkin hienot arvostelut saatiin sekä Ifelle että Jakulle. Tuomarina oli norjalainen herrasmies, joka kovasti tahtoi nostaa koirat pöydälle. Japanissa (eikä kyllä missään muuallakaan maailmassa) kaita EI arvostella pöydällä ja siksi kieltäydyin koiria siihen nostamasta. Jaku käyttäytyi kehässä samanlailla kuin Messarissa, mutta sai silti maininnan käytöksestä. Noh, jokaisella on varmasti oma mielikuvansa siitä millainen kain luonne tulee olla. Tässäpä Jakun arvostelu ja tulokseksihan tuli erinomainen ilman SA:ta: "Excellent type. Nice masculine head and expression. Scissor bite. Good neck. Well angulated for breed. Good chest and body. Strong topline. Moves well. Nice coat. Need to be trained to be handled for foreign people."
Kasvattaja on ainakin huippuylpeä arvostelusta. Ja muutenkin mitenkä mahtava pakkaus Jaku on. Iso kiitos kuuluu Tuomakselle, joka on jaksanut jätkän kanssa tehdä töitä <3. Se onkin nyt meidän vuoro tulla käymään siellä etelässä. Kehissä meidän poppoon voi nähdä sitten heinäkuun alussa erkkarissa Nastolassa.
Pyörähdin eilen Varkaudessa Katin ja Jussin luona. Voi hyvänen aika miten iso Urkista oli jo tullut. Ja mikä turkki sillä koiralla on, huh huh. Ulkomuodoltaan Urkista on tullut hyvinkin isänsä ja ukkinsa Eishinin kaltainen eli juuri sitä mitä toivoin. Maikilla oli "bad hair day" ja oli päättänyt tiputtaa karvat näin kesän kunniaksi :). Kiitokset kestitsemisestä ja seuraavaan kertaan.
25.03.2014
Kevät onkin jo melko pitkällä Joensuussa ja talvi kestikin hurjan kuukauden täällä. Kurakeli ei todellakaan ole koiranomistajan näkökulmasta kiva! Onneksi koirat sentään melko rutinoituneesti jo lenkin jälkeen kävelevät suoraan pesuhuoneen ovelle odottamaan pesua ja eikä tarvitse suihkuunkaan niitä pakotella vaan tuleevat vapaaehtoisesti pestäväksi :). Helmikuussa pistäydyttiin Jyväskylän KV:ssä Nuukin ja Maikin kanssa. Ja uusivat edellisen viikon tulokset eli Nuuk oli ROP ja Maya VSP saaden kolmannen sertinsä. Tuomarina oli ranskalainen Christian Leneuf, joka tykkäsi molemmista koirista todella paljon. Siinä kuvia otettaessa hän totesi, että Ranskassakin heiltä löytyy kainkoiria mutta laatu ei ole yhtä hyvä kuin mitä tänään kehässä oli. Varsinkin omaa mieltä tämä lämmitti todella, koska oma kasvatti oli VSP jonka taustalta löytyy Ifen kautta samoja linjoja mitä Ranskassa on. Päivä oli pitkä, mutta erittäin mukava. Kiitos kaikille seuraneideille- ja miehille :). Samalla kun me Katin kanssa vietettiin aikaa näyttelyssä, oli Jussi vieraillut Urkin kanssa villisikojen luona. Aluksi jätkä oli hiukan katsellut ja miettinyt, että mitähän näille pitäs oikein tehdä. Pienen alkukankeuden jälkeenpä niitä olikin sitten haukuttu puoli tuntia. Kova tulos 12 viikon ikäiseltä pennulta. Videon pätkää koitan laitella tännekin jossain vaiheessa. Japanistakin saatiin viestiä, että on erittäin harvinaista nykypäivänä nähdä pentuja, jotka yhtä rohkeasti uskaltavat saalista lähestyä. Joten toivottavasti Urkista ja sen metsästysurasta kuullaan vielä.
Seuraava näyttely olikin sitten Enossa maaliskuussa ja kehässä pyörähti tällä kertaa ainoastaan Maya. Tuomarina oli all-rounder Harry Tast. Maya oli hienosti ROP saaden neljännen sertinsä. Kasvattajana pitää olla äärimmäisen onnellinen tuloksesta, koska sertit on saatu kovilta ja arvostetuilta all-rounder tuomareilta ja ikää neitillä kuitenkin vain 15 kk! Kiitokset Kati ja Jussi molempien koirien erinomaisesta hoidosta <3. Vaikka näyttelyyn lähdettiinkin ilman koiraa, niin kas kummaa, jotenkin päädyin ryhmäkehiin ihastuttavan Nasta-akitan kanssa. Japanilaisista roduista jatkoon ylsi vain shiba-neiti Muura, joka oli myös hienosti RYP-4! Nastan kanssa olen saanut viettää enemmänkin aikaa ja olenkin pikku hiljaa alkanut lämmetä ajatukselle, että omistaisin joskus itse akitan...
Sitten hieman tulevaisuuden suunnitelmiin. Akalin sulhanen Ikko oli saanut rekisteröintiluvan Ranskassa 15.3! Tuloksena näyttelystä oli ollut erinomainen ja luonnetestikin oli läpäisty pisteillä 10/10. Lisätietoja pentueesta löytyy "pentuja"-sivuilta.
20.02.2014
Päivitykset ovatkin jääneet vähän vähemmälle nyt alkuvuodesta, mutta eipä meille mitään ihmeellistä tammikuussa tapahtunutkaan. Tai noh, Ife on taas kertaalleen omistajansa kanssa laihdutuskuurilla mutta ei siitä tänäkään vuonna taida tulla yhtään mitään. Minkäs sille voi, kun ruoka maittaa molemmille vähän liiankin hyvin :D. Joensuuhun saatiin lumipeite vasta tammikuun toisella viikolla ja kyllä niitä pakkasia odotettiinkin. Kurakeli ei oikein ole koiranomistajan ykkös säävaihtoehto. Nuuk on aloittanut todellisen juoksuohjelman oman personal trainerinsa kanssa (aka pikkuveljeni) ja onkin varsin mahtavassa lihaskunnossa tällä hetkellä. Helmikuu onkin sitten ollut varsin tapahtumarikas kainkoira puolella. Suomeen saapui helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina uusi vahvistus, ja toivottavasti tulevaisuuden toivo jalostukseen, Japanista. Urhosta löytyy lisätietoja Urkin omilta sivuilta. Isot kiitokset vielä kertaalleen Minnille, kun saatoit herran turvallisesti Suomeen <3. Meillä oli muutenkin hyvin jännittävä päivä tuo helmikuinen sunnuntai, koska Mayan ensimmäinen näyttely oli silloin Joensuun ryhmänäyttelyssä! Kävin katsastamassa näyttelypaikan jo edellisenä päivänä, kun olin seuraamassa landseer-kehää. Täytyy sanoa, että oli varmasti eksoottisin näyttelypaikka jossa olen ollut. Mutta onneksi sunnuntaina tilaa oli hieman enempi ja kainkoirat olivat vielä viimeisten joukossa. Maikki käyttäytyi äärimmäisen edustavasti niin näyttelyalueella kuin kehässäkin. Tuomarina toimi siis Paavo Mattila, joka on aikaisemminkin arvostellut kainkoiria. Kasvattaja olisi ollut tyytyväinen siihen EH:n, mutta eipä mittään. Maikki Saukkonen yllätti kaikki omistajansa ja kasvattajan ja sai ensimmäisen sertinsä ja oli näin ollen myös ROP. Oli aivan mahtava sunnuntai :). Seuraavana sunnuntaina ajelinkin Varkauteen tapaamaan meidän uutta tulokasta ja voi mahoton sentään mikä paketti. Olin aivan myyty, kun näin pennun. Kekkosen uusi tuleminen ja olen aivan varma, että nyt löytyy kehissä päihittäjä Nuukillekin.
Ystävänpäivä viikonlopuksi ajeltiinkin koirien kanssa Jyväskylään, jossa lauantaina järjestettiin ulkomuototuomareiden toimesta erikoiskoulutus japanilaisille roduille ja sunnuntaina oli sitten ryhmänäyttely 5-ryhmälle. Kainkoiria saatiin koulutukseen paikalle ennätykselliset 6 kappaletta, joka on siis yli puolet Suomen tämän hetkisestä kannasta. Erityiskiitos kasvattieni omistajille, kun tulitte paikalle. Tuomarioppilaita olikin paikalla lähemmäs 40 ja olikin kiva huomata, että rotumme kiinnostavat näinkin paljon ja kysymyksiä esitettiin paljon. Sunnuntaina olikin vuorossa itse näyttely ja paikalle oli ilmoitettu ennätykselliset viisi kaita (4 narttua ja 1 uros). Tuomarina meillä piti alunperin olla Hans Lehtinen, mutta perjantaina ilmoitettiinkin tuomarinvaihdoksesta Paula Heikkinen-Lehkoseen. Nuuk aloitti tammikuun lopussa karvanlähdön ja on nyt "bikineissä" liikkeellä. Pohjavilla on vasta tuloillaaa, mutta onneksi edes jonkinverran oli päällyskarvaa. Olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen EH:n, koska herra tosiaan on melko karsean näköinen ilman karvaa. Kuitenkin suureksi yllätykseksi Nuuk sai erinomaisen SA:n kera. Seuraavaksi olikin vuorossa sijoitusnarttujeni vuoro mennä kehään. Akali seuraa tiiviisti äitinsä jalanjälkiä kehityksessä ja tällä hetkellä on menossa "mä en syö mitään etten vaan pääse lihomaan yhtään"-vaihe. Tuloksena erittäin hyvä. Maya sai erinomaisen SA:n kera ja voitti luokkansa ja täten siskonsa. Hassua sinänsä, että pentuna Akali oli se rotevampi ja Maya taas se pienempi. Ifen kanssa on päästy käymään näyttelyharjoituksissa pari kertaa sitten viime vuoden viimeisen näyttelyn ja siihen nähden sen kehäkäyttäytyminen oli varsin hyvä. Pirkko Pyyleväinen se vasta yllättäkin ja sai erinomaisen, tosin ilman SA:ta mutta se ei meitä haitannut. Paras narttu kehässä vastakkain olikin sitten Maya ja Japanin tuonti narttu Pimu, joka kilpaili nuorten luokassa. Lopulta Maya olikin paras narttu 1 ja sai näin toisen sertinsä :). Kyllä kasvattaja sai olla niin ylpeä molemmista tytöistä, kun käyttäytyivät niin hienosti sekä kehässä että kehän laidalla (samaa ei voi sanoa vanhemmista). Olin kyllä henkilökohtaisesti valmentautunut, että nyt tytär tulee ja voittaa isän mutta ei. Nuuk oli lopulta ROP ja Maya hienosti VSP. Ryhmässä ei sitten sijoituttu, mutta hieno päivä kaikinpuolin. Urkki sai myös päivän päätteeksi rekisteröintiluvan eli se todettiin kahden ulkomuototuomarin toimesta rodunomaiseksi. Nyt vaan odotellaan niitä papereita Japanin päästä. Urkki oli muutenkin aivan mahtava koko viikonlopun ja hurmasi kaikki avoimella käytöksellään. Isot kiitokset vielä Katille ja Jussille, kun teitte tämän mahdolliseksi. Seuraava koitos meillä onkin edessä jo tänä viikonloppuna Jyväskylän KV:ssa, kun matkataan Nuukin ja Mayan kanssa sinne uudestaan. Tästä linkistä löytyy muuten kuvia Pohjoismaiden voittajasta ja Jyväskylän ryhmänäyttelystä http://ktverin.kuvat.fi/kuvat/Sekalaisia,+mm.+n%C3%A4yttelyit%C3%A4/. Tässä vielä virallinen pönötyskuva Jyväskylän näyttelystä: